Oulun Reserviupseerikerho
| Oulun Reserviupseerikerho ry | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1933 |
| Toimiala | maanpuolustusjärjestö |
| Kotipaikka | Oulu |
| Jäsenmäärä | 800 |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Oulun Reserviupseerikerho ry (ORUK) on vuonna 1933 perustettu maanpuolustusjärjestö. Yhdistys on Pohjois-Pohjanmaan Reserviupseeripiiri ry:n jäsen ja 17. toukokuuta 1931 perustetun Suomen Reserviupseeriliiton (RUL) alainen jäsenyhdistys. Yhdistyksen tarkoituksena on jäsentensä sotilaallisten tietojen, johtamiskyvyn ja valmiuksien ylläpito, sekä toimia jäsentensä yhdyssiteenä Reserviupseeriliittoon, Maanpuolustuskoulutusyhdistykseen, Puolustusvoimiin ja muihin maanpuolustuksellisiin yhdistyksiin ja kiltoihin. Yhdistyksen toiminnan päämääränä on Suomen kokonaisturvallisuuden edistäminen. Yhdistys ei osallistu puoluepoliittiseen toimintaan.
Yhdistyksen toimialue on Oulun kaupunki ja jäsenmäärä on yli 800 reserviupseeria. Jäsenmäärällä mitattuna ORUK on Suomen kolmanneksi suurin reserviupseerikerho. Oulun Reserviupseerikerhon jäsensivu (entinen Reserviupseerilehti eli RELE) ilmestyy Pohjan Poika -lehdessä.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oulun Reserviupseerikerho ry:n perustava kokous kutsuttiin sanomalehti-ilmoituksella 22. huhtikuuta 1933 Pohjanmiesten kerholle keskustelemaan reserviupseerikerhon tarpeellisuudesta ja perustamisesta. Tässä kokouksessa päätettiin perustaa Oulun Rererviupseerikerho ry. Reserviupseerikerhoon liittyi jo tässä perustavassa kokouksessa noin 30 jäsentä. Ensimmäinen Oulun Reserviupseerikerho ry:n johtokunta (eli hallitus) sai perustamiskokouksessa seuraavan kokoonpanon: puheenjohtaja kapteeni H. Nieminen, varapuheenjohtaja kapteeni E. Kärnä, sihteeri insinööriluutnantti A. Ruuska, taloudenhoitaja insinööriluutnantti A. Ruuska, jäsenet kapteeni J. Kara, insinööriluutnantti E. Viljo, vänrikki O. Piikivi ja vänrikki A. Takalo.
Suomen sodat vuosina 1939–1945 vaativat Oulun Reserviupseerikerholta raskaat uhrit. Kerhon jäsenistä kaatui 56 reserviupseeria, heistä 7 kaatui talvisodan aikana ja jatkosodan aikana kaatui 49 reserviupseeria. Korkeimman sotilaallisen tunnustuksen saavutti kaksi Oulun Reserviupseerikerho ry:n jäsentä. Kerhon jäsenistä Mannerheim-ristin ritariksi nimettiin luutnantti Paavo Koli ja vänrikki Arvo Mörö.
Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kerhon toiminta on ollut sen perustamisesta lähtien hyvin vilkasta ja jäsenistön koulutus on alusta alkaen ollut yksi päätoimintamuodoista. Toiminnan käynnistyttyä keskityttiin koulutukseen, jonka tavoitteena oli peruskoulutuksen täydentäminen. Suomen sotien 1939–1945 aikana kerholla ei ollut varsinaista toimintaa. Sota-ajan jälkeen toiminta lähti nihkeästi liikkeelle ja liikkui jopa huhuja reserviupseeritoiminnan lakkauttamisesta. Noina vaikeina vuosina kerhon toimintaan kuului yhteishengen ylläpitäminen. Autettiin vaikeuksiin joutuneiden omaisia ja pyrittiin parantamaan jäsenistön fyysistä kuntoa erilaisin kilpailuin, myös kerhoillat alkoivat tuona aikana. Vuonna 1947 käynnistyneen urheilutoiminnan myötä Oulun Reserviupseerikerhossa kilpailtiin latusuunnistuksessa, suunnistuksessa ja hiihdossa. Vasta 1950-luvulla päästiin uuteen nousuun.
Vuonna 1950 perustettiin naistoimikunta, joka on ollut suurena apuna varojen keräämisessä. Oulun Reserviupseerikerho ry:n ensimmäinen lippu naulattiin ja vihittiin käyttöön 22. maaliskuuta 1953. Ampumaharjoitukset tulivat toimintaan mukaan vasta vuonna 1954 oikeusministeriön myönnettyä siihen luvan. 1960-luvulla mukaan tulivat myös lento- ja jalkapallo, 3-ottelu, uinti, ampumahiihto, partiokilpailut ja prosenttimarssit ja -hiihdot. 1950-luvulla nuoria alettiin innostamaan mukaan kerhon toimintaan ja vuonna 1959 perustettiin nuorten upseerien oma toimikunta ja vuonna 1961 perustettiin Oulun Yliopiston Reserviupseerit. Ehkä Oulun Reserviupseerikerhon monipuolisin kausi ja jäsenmäärän huippu oli 1970-luvun vaihteessa, jolloin edettiin voimakkaasti aatteellisella rintamalla, koulutustoiminnassa ja yleisen johtamistaidon kohottamisessa. Maanpuolustustietouden ja -tahdon levittäminen myös jäsenistön ulkopuolelle vakiintui viime vuosikymmenien aikana.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Oulun Reserviupseerikerho ry 70 vuotta. Oulu: Oulun Reserviupseerikerho ry, 2003.
- 50 Oulun Reserviupseerikerho 1933-1983. Oulu: Oulun Reserviupseerikerho ry, 1983.
- Oulun Reserviupseerikerho 1933-1953. Oulu: Oulun Reserviupseerikerho ry, 1953.