Otto Kernberg
Otto Friedmann Kernberg (s. 10. syyskuuta 1928 Wien) on yhdysvaltalainen psykiatri, psykoanalyytikko ja luennoitsija, joka on syntyjään itävaltalainen. Hän on psykiatrian professori Weill Cornell Medical Collegessa ja hänet tunnetaan erityisesti psykoanalyyttisistä teorioistaan rajatilapersoonallisuusrakenteesta ja narsistisesta patologiasta.
Hänen työnsä on keskeistä sodanjälkeisen egopsykologian (joka kehittyi pääasiassa Yhdysvalloissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa) yhdistämisessä kleinilaiseen ja muuhun objektisuhdeteoriaan (joka kehittyi pääasiassa Isossa-Britanniassa ja Etelä-Amerikassa). Hänen integroivat kirjoituksensa ovat olleet keskeisiä nykyaikaisten objektisuhdeteorioiden kehityksessä, jotka ovat laajimmin levinneitä nykyaikaisten psykoanalyytikkojen keskuudessa.
Transferenssikeskeinen psykoterapia (TFP)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Otto Kernberg kehitti intensiivisen psykoanalyyttisen psykoterapian muodon, joka tunnetaan nimellä Transferenssikeskeinen psykoterapia (TFP) eli siirtokeskeinen psykoterapia. Se on tarkoitettu epävakaasta persoonallisuudesta kärsiville potilaille. Epävakaa persoonallisuus -potilaille on tyypillistä "splitting", eli tunteiden ja ajattelun jakautuminen joko-tai. Hoidon tavoitteena on integroida nämä jakautuneet itse- ja objektikuvastot.[1]
TFP-terapia näkee yksilön rakentuvan sovittamattomista ja ristiriitaisista sisäistetyistä itsen ja toisten representaatioista, jotka ovat emotionaalisesti latautuneita. Puolustautuminen näitä ristiriitaisia sisäistettyjä objektisuhteita vastaan ilmenee identiteettidiffuusiona, mikä johtaa häiriintyneisiin suhteisiin sekä itseen että toisiin. Näiden vääristyneiden käsitysten (itsestä, toisista ja tunteista) tarkastelu tapahtuu terapiassa transferenssin kautta – eli silloin, kun ne ilmenevät potilaan ja terapeutin suhteessa. Näiden vääristymien johdonmukaista tulkintaa pidetään muutoksen mekanismina.[2]
Sopivat potilaat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kernberg kehitti TFP:n erityisesti epävakaa persoonallisuus -potilaille. Hänen mukaansa nämä potilaat kärsivät identiteettidiffuusiosta, niin kutsutuista primitiviivisistä puolustusmekanismeista ja epävakaasta todellisuudentajusta.[3]
Identiteettidiffuusio johtuu patologisista objektisuhteista ja ilmenee ristiriitaisina luonteenpiirteinä, itsen epäjatkuvuutena sekä joko ylikorostettuina tai mitätöityinä objektisuhteina. Epävakaa persoonallisuus -potilailla esiintyviä puolustusmekanismeja ovat: splitting, kieltäminen, projektiivinen identifikaatio, primitiivinen idealisointi / devalvaatio sekä kaikkivoipaisuus. Primitiviset puolustuskeinot vääristävät todellisuudentajua, koska ne muuttavat yksilön käsitystä itsestään ja toisista.[3]
Hoidon tavoitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]TFP:n keskeiset tavoitteet ovat:
- parempi käyttäytymisen hallinta
- vahvempi tunne-elämän säätely
- syvemmät ja tyydyttävämmät ihmissuhteet
- kyky tavoitella omia elämän päämääriä
Tämän uskotaan toteutuvan integroitujen itse- ja objektirepresentaatioiden rakentamisen, primitivisten puolustusmekanismien muokkaamisen ja identiteettidiffuusion purkamisen kautta. Näitä tavoitteita tuetaan tulkitsemalla potilaan aiempien suhteiden emotionaalisesti latautuneita sisäisiä kuvastoja silloin, kun ne ilmenevät terapeuttisessa suhteessa (siirrossa). Terapeutti käyttää selvittämisen, konfrontaation ja tulkinnan tekniikoita siirtosuhteen aikana.[4]
Narsismiteoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kernbergin teoriat ovat saaneet vahvasti vaikutteita Melanie Kleinin psykoanalyyttisistä hypoteeseista ja teorioista. Hän erottaa kolme narsismin tyyppiä:
1. Normaali narsismi aikuisilla
Perustuu normaalille itsetunnolle ja itsen rakenteelle. Henkilöllä on sisäistettyjä, kokonaisia objektikuvia, vakaita suhteita ja toimiva moraalinen järjestelmä. Yli-minä (superego) on hyvin kehittynyt ja yksilöllinen.
2. Normaali lapsuuden narsismi
Itsetuntoa säädellään iänmukaisilla tyydytyksillä, jotka liittyvät normaaleihin lapsuuden arvoihin, vaatimuksiin tai kieltoihin.
3. Patologinen narsismi
Jaetaan kolmeen alalajiin:
a. Regressio lapsuuden narsistiseen itsetunnon säätelyyn
Ihanteellinen minäkäsitys hallitsee lapsenomaisilla arvoilla ja toiveilla. Itsetunto riippuu suuresti käyttäytymisestä, joka liittyy lapsuuden nautintoihin. Tämä on lievin narsistisen patologian muoto.
b. Narsistinen objektivalinta
Vakavampi mutta harvinaisempi muoto. Lapsuuden minäkuva projisoidaan objektiin ja identifioidutaan sen kautta. Tällöin syntyy libidollinen yhteys, jossa minän ja objektin funktiot vaihtuvat.
c. Narsistinen persoonallisuushäiriö
Erottuu sekä normaalista aikuisuuden narsismista että lapsuuden narsistiseen säätelyyn taantumisesta. Tämä on vakavin tyyppi ja soveltuu hoidettavaksi siirtokeskeisellä psykoterapialla.
Kernbergin mukaan narsistiset persoonallisuudet eroavat sekä normaalista aikuisuuden narsismista että lapsuuden narsistiseen vaiheeseen kiinnijäämisestä. Pelkkä kehitysvaiheeseen takertuminen tai tiettyjen psyykkisten rakenteiden kehittymättömyys ei selitä narsistisen persoonallisuuden piirteitä.
Nämä piirteet syntyvät patologisten objektisuhteiden seurauksena ja johtavat minän ja yliminän patologiseen eriytymiseen ja yhdistymiseen. Patologinen narsismi ei ole pelkästään libido-investointi itseen, vaan vääristyneeseen, kehittymättömään minärakenteeseen. Tämä rakenne suojaa yksilöä varhaisilta itse- ja objektikuvilta, jotka ovat joko libidollisesti tai aggressiivisesti latautuneita.
Psykoanalyyttinen prosessi tuo esiin nämä primitiiviset objektisuhteet, konfliktit ja puolustusmekanismit, jotka liittyvät varhaisiin kehitysvaiheisiin – vaiheisiin, jotka edeltävät objektikonstanssia – ja pyrkii purkamaan niitä tulkinnan kautta.[5]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Persoonallisuushäiriöt
- Epävakaa persoonallisuus
- Narsistinen persoonallisuushäiriö
- Identiteettihäiriö
- Erik H. Erikson
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Frank E. Yeomans & Otto F. Kernberg: Psychotherapy for borderline personality : focusing on object relations. American Psychiatric Pub, 2005. ISBN 1-58562-210-9
- ↑ Frank E. Yeomans, M.D., Ph.D., John F. Clarkin, Ph.D., and Otto F. Kernberg, M.D.: Transference-Focused Psychotherapy for Borderline Personality Disorder. American Psychiatric Association, 2015. ISBN 978-1-58562-437-9
- ↑ a b John F. Clarkin, Pamela A. Foelsch, Kenneth N. Levy, James W. Hull & Jill C. Delane: The Development of a Psychodynamic Treatment for Patients with Borderline Personality Disorder: A Preliminary Study of Behavioral Change. Guilford Journals, 2005.
- ↑ John F. Clarkin, Kenneth N. Levy, Mark F. Lenzenweger, Otto F. Kernberg: The Personality Disorders Institute/Borderline Personality Disorder Research Foundation Randomized Control Trial for Borderline Personality Disorder: Rationale, Methods, and Patient Characteristics. Journal of Personality Disorders, 2004-02, 18. vsk, nro 1, s. 52–72. doi:10.1521/pedi.18.1.52.32769 ISSN 0885-579X Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Internet Archive: Borderline conditions and pathological narcissism. Northlake, NJ : J. Aronson, 1992. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio Viitattu 16.8.2025.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
