Otto Arvid Ferdinand Sirelius
Otto Arvid Ferdinand Sirelius (23. huhtikuuta 1818 Hirvensalmi – 20. maaliskuuta 1892 Tampere) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraalimajuri.[1]
Sireliuksen vanhemmat olivat kirkkoherra Fredrik Ferdinand Sirelius ja Anna Sofia Rusdahl ja puoliso vuodesta 1851 vapaaherratar Maria Stackelberg. Heidän pojastaan Otosta tuli jalkaväenkenraali ja Leosta kenraalimajuri ja kuvernööri. Otto Arvid Ferdinand Sirelius tuli ylioppilaaksi Porvoon lukiosta 1836 ja opiskeli Pietarin sotilasopetuslaitoksissa 1836–1839. Hänet määrättiin 1839 nuoremmaksi aliupseeriksi Henkivartioväen Suomen tarkk’ampujapataljoonaan, missä hänet korotettiin 1844 vanhemmaksi aliupseeriksi. Vuonna 1846 Sirelius ylennettiin vänrikiksi ja siirrettiin palvelukseen Kaukasian tarkk’ampujapataljoonaan. Aliluutnantiksi ylennettynä hänet siirrettiin seuraavana vuonna Orjolin, kenraalisotamarsalkka, Varsovan ruhtinas, kreivi Paskevitš-Erivanskin jalkaväkirykmenttiin. Sirelius erosi sotapalveluksesta huhtikuussa 1848, mutta palasi takaisin 1852 ja määrättiin palvelukseen Käkisalmen jalkaväkirykmenttiin. Krimin sodan alettua hänet siirrettiin 1853 Usmaniin Tambovin kuvernementtiin, missä käydyissä taisteluissa hän haavoittui vuoden 1854 alussa. Huhtikuussa hänet siirrettiin Tšesmenskin invalidilaitoksen osastopäälliköksi ja vuoden kuluttua sieltä ns. komissariaattikouluun. Hänet ylennettiin luutnantiksi 1858 ja hän palveli Pietarissa aina vuoteen 1866. Kapteeniksi Sirelius ylennettiin 1873. Pähkinälinnan linnoituksessa hän palveli vuoteen 1879, jolloin hänet siirrettiin everstiluutnanttina takaisin Pietariin. Eron sotapalveluksesta Sirelius sai kenraalimajurina vuonna 1891.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Otto Arvid Ferdinand Sirelius Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 25.4.2020)