Osterivinokas

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Osterivinokas
Oyster mushoom fells.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Helttasienet Agaricales
Heimo: Pleurotaceae
Suku: Pleurotus
Laji: ostreatus
Kaksiosainen nimi

Pleurotus ostreatus
(Jacq.) P. Kumm. [1]

Katso myös

 Commons-logo.svg Osterivinokas Commonsissa

Osterivinokas (Pleurotus ostreatus) on lahottajasieniin kuuluva, vaaleanvärinen ruokasieni. Suomessa sieni on huomattavan eteläpainotteinen lehtosieni, jota esiintyy kannoissa ja lahoavissa puissa, mutta sitä myös viljellään. Tuntomerkkeinä ovat huomattavan tiheät heltat ja epäkeskinen kasvu, esiintyminen ryhminä, lyhyt varsi ja valkoisen harmaa, nuorempana litteä, myöhemmin kupera lakki. [2] Kaiken kaikkiaan vaihtelevuutta esimerkiksi värityksessä on paljonkin.

Osterivinokas sisältää lipidejä, steroideja (ergosteroli), rasvaliukoisia vitamiineja, B-ryhmän vitamiineja, mono-, oligo- ja polysakkarideja (beta-glukaani nimeltään pleuraani), aminohappoja, peptidejä, glykoproteiinia (lektiini), kitiinin kaltaista kuitua, entsyymejä ja alifaattisia hiilivetyjä.

Viljely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osterivinokas on maailmanlaajuisesti yksi eniten viljellyistä sienilajeista herkkusienten jälkeen. Se kasvaa hyvin vaatimattomassa olkisubstraatissa ja tuottaa runsaan sadon.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osterivinokkaalla on suotuisa vaikutus rasva-aineenvaihduntaan, se voi vahvistaa elimistön vastustuskykyä bakteeri- ja virusinfektioita (esim. syylät) vastaan ja lisäksi se on hyvin monipuolinen ravintolähde.

Osterivinokasta voidaan käyttää ravinnoksi eri tavalla valmistaen.

Kuivattua ja jauhettua osterivinokasta käytetään sisäisesti nautittuna rohdoksena, lähinnä syylien hoidossa. Eniten tutkittu osterivinokkaan vaikutuksista lienee sen kolesterolia laskeva vaikutus. Rotilla, jotka saivat 5 % osterivinokasta sisältävää ruokaa, laski seerumin kolesteroli 82 % ja maksan kolesteroli 55 %, kahdeksan viikon koejakson aikana. Osterivinokas stimuloi kolesterolia hajottavaa entsyymiä (7-alfa-hydroksylaasi). Lisäksi osterivinokas sisältää monakoliini K:a, joka estää kolesterolia syntetisoivaa entsyymiä. Osterivinokas vähentää peroksidiradikaalien muodostumista ja LDL:n hapettumista in vitro eli se toimii antioksidanttina. Eräässä tutkimuksessa betaglukaani edisti bakteeri-infektioille altistettujen hiirten eloonjäamistä. Osterivinokkaalla näyttäisi myös olevan syövältä suojaavaa vaikutusta sekä antiviraalista (virusten kasvua estävää) vaikutusta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 22.8.2008
  2. Tohtori.fi Luettu 08.05.2010

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä sieniin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.