Ossian Holmström

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ossi Holmström

Henrik Ossian ”Ossi” Holmström (3. marraskuuta 1893 Leppävirta3. toukokuuta 1956) oli suomalainen teollisuusneuvos ja työmarkkinajärjestöjohtaja joka toimi Etsivän keskuspoliisin päällikkönä 1. tammikuuta 1920 – 31. joulukuuta 1922. [1][2]

Holmströmin vanhemmat olivat nimismies Henrik Julius Severin Holmström ja Anna Adele Karolina Landgrén. Hän pääsi ylioppilaaksi 1913.[1]

Etsivän keskuspoliisin edeltäjässä Yleisesikunnan osastolla III aikaisemmin työskennelleestä Ossi Holmströmistä tuli EK:n toinen päällikkö lakimies Toivo Hukkisen jälkeen. Itsenäistymistä edeltävänä aikana Holmström oli toiminut aktivistina. Nimitettäessä tämä luettiin Holmströmille eduksi, sillä aktivistit olivat muutaman kuukauden kestäneen Hukkisen aikana perustaneet jopa oman tiedustelupalvelunsa. Holmström, jolla ei ollut lakikoulutusta, loi kuitenkin ensimmäisenä EK:sta toimivan organisaation. Holmströmin aikana EK:n apulaispäällikköinä toimivat Hugo Penttilä ja Frans Klemetti, joka johti laitosta lyhyesti Holmströmin jälkeen. Holmström oli myös vuonna 1920 asiantuntijana Suomen ja Venäjän aseleponeuvotteluissa.[1]

Myöhemmin Holmström oli Mella Oy:n toimitusjohtajana 1923–1927, Suomen Auto Oy:n toimitusjohtajana 1927–1928, Suomen työnantajain keskusliiton työläistilasto-osaston esimiehenä 1928–1945 ja toimitusjohtajan apulaisena 1942–1945 sekä Suomen työnantajain yleisen ryhmän toimitusjohtajana vuodesta 1945 alkaen. Hän oli Suomen liikemiesten yhdistyksessä sihteerinä ja rahastonhoitajana 1928–1947, johtokunnan jäsenenä vuodesta 1941 ja puheenjohtajana vuodesta 1950. Holmström sai teollisuusneuvoksen arvon 1941.[1]

Holmström oli naimisissa vuodesta 1922 lastentarhanopettaja Gurli Viola Pomoellin kanssa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Toivo Hukkinen
Etsivän keskuspoliisin päällikkö
19201922
Seuraaja:
Frans Klemetti