Oskari Pajala
Oskari Pajala (4. toukokuuta 1895 Vimpeli – 8. huhtikuuta 1918 Lempäälä) oli suomalainen jääkärialiupseeri. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan konekiväärijoukkueen johtajana, missä tehtävässä lopulta kaatui Sotavallan kartanossa.[1][2]
Perhe ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pajalan vanhemmat olivat maanviljelijä ja kirkonisännöitsijä Jaakko Pajala ja Hanna Uusitupa. Pajala oli käynyt kansakoulun.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pajala työskenteli maanviljelijänä kotitalossaan ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 25. helmikuuta 1915, josta hänet siirrettiin 22. marraskuuta 1917 pataljoonan 1. konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pajala astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan konekiväärijoukkueen johtajaksi 1. Jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän osallistui vapaussodan taisteluihin Vuohiniemellä ja Kelhossa Lempäälässä, jossa hän kaatui 8. huhtikuuta 1918 Sotavallan kartanossa.[1][2]
Seuraavassa tarkempi kuvaus hänen viime hetkistään: Aamulla 8. huhtikuuta 1918 punakaarti kohdisti tykkitulen Sotavaltaan ja sai pihapiirin eteläpäässä mäenharjanteella sijainneen maisteri Hugo Branderin huvilan palamaan. Huvilassa oli torni, johon oli sijoitettu konekivääri. Joukkueen miehet olivat huvilassa sisällä sen saadessa osuman ja he kaikki haavoittuivat. Muut onnistuivat pääsemään ulos, paitsi joukkueen päällikkö jääkärialiupseeri Oskari Pajala, joka jäi vaikeasti haavoittuneena sisälle ja paloi huvilan mukana. Pajala oli edellisenä päivänä ollut mukana Kukon taistelussa.[1][2]
Pajala oli kuollessaan naimaton ja kirjoilla Vimpelissä. Hänet on haudattu Vimpelin sankarihautaan.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
   |
|