Oskar Peltokangas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oskar Peltokangas

Oskar Vilhelm Peltokangas (2. tammikuuta 1893 Vaasa26. maaliskuuta 1918 Messukylä) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan komppanianpäällikkönä ja oli yksi niistä ensimmäisistä miehistä, jotka aloittivat venäläisjoukkojen aseistariisunnat Vaasassa. Vaasan Palosaaren kaupunginosassa on hänen mukaansa nimetty katu ja Osakar Peltokankaan kotitalon seinässä Onkilahdenkadulla on hänen muistolaattansa.[1][2] Myöhemmin sisällissodan kestäessä hän toimi Tampereen hyökkäysliikkeen aikana Hämeen ryhmän Mannisen pataljoonan komentajana.[3]

Perhe ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peltokangas syntyi ruotsinkieliseen työläisperheeseen ja hänen vanhempansa oli työmies David Peltokangas ja Maria Sofia Vesisenaho. Hän kävi kansakoulun.[1][2]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Havainnekuva M.G.K:n miehistä (Jääkäripataljoona 27:n konekiväärikomppania) Riianlahdelta vuoden 1916 rintamaoloista.

Peltokangas työskenteli konelatojana Vaasassa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. konekiväärikomppaniaan 13. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet siirrettiin 20. joulukuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon ja komennettiin Meriesikunnan räjäytyskursseille Berliiniin ja Kieliin.[1][2]

Oskar Peltokankaan adjutanttina toiminut liminkalainen 13-vuotias Onni Kokko, joka kaatui Tampereella käydyissä taisteluissa.[4]

Kurssien jälkeen hänet lähetettiin huhtikuussa 1917 erikoistehtäviin Ruotsiin ja Suomeen. Tällä matkalla hän tuli ystävineen pidätetyksi Suomen ja Ruotsin rajalla. Pidättämisen jälkeen Ruotsin viranomaiset pitivät häntä Luulajassa, josta hän vapautui joulukuussa 1917. Vapautumisensa jälkeen hän ohjeet Suomen vapausliikkeen Tukholman valtuuskunnalta matkustaa Suomeen missä hänen piti kouluttaa suojeluskuntajoukkoja.[5] Suomen puolelle hän siirtyi 9. joulukuuta 1917 ja matkan hän teki moottoriveneellä Uumajasta Vaasaan. Vaasasta hän matkusti Maalahdelle, jossa hän koulutti paikallisia suojeluskuntajoukkoja ja siirtyi sen jälkeen edelleen Sundomiin.[1][2]

Joulupäivänä 1917 Peltokankaan johtama Sundomin suojeluskunnan osasto joutui taisteluun venäläisten sotilaiden kanssa, jonka seurauksena ainakin yksi venäläinen kuoli. Tapaus oli ensimmäisiä venäläisten sotilaiden ja järjestäytyneiden suomalaisten suojeluskuntien yhteenottoja. Sundomista hän jatkoi jatkoi joukkojen kouluttamista vielä Kristiinankaupungissa noin viikon ajan.[6]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan puhjettua Peltokangas sai ylipäällikkö Mannerheimin määräyksestä komentoosa Sulvan, Sundomin, Maalahden ja Bergön suojeluskuntajoukot (Sundomin kolonna), joita hän johti 27. tammikuuta 1918 Vaasan valtauksessa.[7] Hän puhdisti joukkoineen Vaasassa aluksi rautatien pohjoispulella sijainneen venäläisten majapaikan,[8] josta hän jatkoi puhdistamalla Vaskiluodon kasarmit ja oli mukana keskuskasarmin saarrossa. Myöhemmin hän johti joukkonsa Ouluun, missä hän osallistui muun muassa Oulun aseman seudun valtaukseen.[9]

Oulusta hän jatkoi joukkoineen Gösta Poppiuksen johdolla (noin 300 miestä) 4. helmikuuta 1918 niin sanotulle pohjoisen apuretkikunnalle, jolla hän osallistui Kemin ja edelleen Tornion valtauksiin.[10] Torniosta Peltokangas palasi 13. helmikuuta 1918 takaisin Vaasan, josta hänet komennettiin joukkoineen Vilppulaan Hämeen rintamalle. Tässä vaiheessa hänen joukkonsa käsitti 122 miestä hänen lisäkseen, mutta nousi 140 mieheen 14. helmikuuta 1918 mennessä.[11] Hänen joukostaan muodostettiin Hämeen ryhmän 9. komppania, joka kuului 22. maaliskuuta 1918 alkaen Mannisen pataljoonaan.[1][2]

Hän osallistui komppaniansa kera taisteluihin Mannisessa (Hännisen-Kankaanpään akselilla) 21.–25. helmikuuta välisenä aikana. Taistelussa komppania menetti vain viisi miestä kaatuneina ja kuusi haavoittuneina kuitenkin ollen lähes viisi vuorokautta vihollistulen alaisena.[12] Seuraavaksi hänen komppaniansa osallistui taisteluun Hyytiälässä ja Korkeakoskella.[13] Korkeakoskelta hänen komppaniansa siirrettiin Vehmaisiin, jossa hän vastaanotti Mannisen pataljoonan komentajuuden Carl Lennart Nordensvanin siirryttyä johtamaan suurempia kokonaisuuksia.[3] Pataljoonan komentajana Peltokangas osallistui taisteluihin Vehmaisissa ja Messukylässä, missä hän haavoittui Messukylän kirkolla aivan kirkkomuurin vieressä illalla 25. maaliskuuta 1918. Samalla haavoittui hänen rinnaltaan hänelle uskollinen adjutantti Onni Kokko.[14] Molemmat vietiin haavoittuneina Haiharaan Norjalaiseen ambulanssiin, jossa he molemmat menehtyivät seuraavana yönä Kangasalla.[15] Hänet haudattiin Vaasan sankarihautaan.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heinrich, A.E., Hägglund, J.V., Hannula, J.O. (toim.): Kampen om Finland 1918, Nordiska förlagsaktiebolaget Helsinki 1938
  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Sundquist, Edvin: Vasabygdens folkhjälte, F.W. Unggrens boktryckeri Vaasa 1918
  • Kai Donner, Th. Svedlin ja Heikki Nurmio (toim.): Suomen vapaussota I – VIII, Gummerus: Jyväskylä 1927.
  • Ignatius, Theslöf, Palmén, Grotenfelt, Nordenstreng, Soikkeli (toim.): Suomen vapaussota vuonna 1918 I–VI, Otava: Helsinki 1920–1925.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. a b Suomen vapaussota V 1927: 332.
  4. Suomen vapaussota II 1927: 256.
  5. Suomen vapassota II 1927: 59.
  6. Suomen vapaussota II 1927: 58.
  7. Suomen vapaussota II 1927: 201.
  8. Suomen vapaussota II 1927: 215.
  9. Suomen vapaussota II 1927: 314-315.
  10. Suomen vapaussota II 1927: 336-339
  11. Suomen vapaussota IV 1927: 222-223, 396.
  12. Suomen vapaussota IV 1927: 406-407.
  13. Suomen vapaussota V 1927: 203-205.
  14. Suomen vapaussota vuonna 1918 V 1924: 151.
  15. Suomen vapaussota V 1927: 346