Oskar Karlsson

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Oskar Amatus Karlsson)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Oskar Amatus Karlsson (13. syyskuuta 1895 Saltvik20. huhtikuuta 1927) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat rakennusmestari Karl Johan Jansson ja Mathilda Hägglund.[1][2]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karlsson kävi viisi luokkaa Maarianhaminan reaalioppilaitosta ja kauppakoulun.[1][2]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karlsson työskenteli kauppa-apulaisena ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 6. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin 53 muun miehen kera 2. lokakuuta 1917 perustettuun pataljoonan tiedonanto-osastoon.[3] Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoona 27:n tiedonanto-osasto, kuvaan merkitty osaston johtajat Birger Homén ja Eric Heimbürger.

Karlsson astui Suomen armeijan palvelukseen Saksassa 7. helmikuuta 1918 kirjoitettuaan palvelusitoumuksen ja vannottuaan sotilasvana hänet ylennettiin varavääpeliksi. Hän saapui 18. helmikuuta 1918 jääkärien etujoukon mukana Vaasaan, mistä hänet komennettiin sähköttäjäksi Vaasan radioasemalle.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karlsson siirrettiin sisällissodan jälkeen 17. kesäkuuta 1918 alkaen Santahaminan radioaseman päälliköksi. Armeijasta hän erosi 17. kesäkuuta 1919 vain liittyäkseen 26. kesäkuuta 1919 Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan, jossa hän toimi Rajakonnun erillisen komppanian päällikkönä 1. heinäkuuta - 10. syyskuuta 1919 välisen ajan. Retkikunnalla hän otti osaa Hongin kylän taisteluun. Aunuksesta palattuaan hän liittyi 2. lokakuuta 1919 Pohjois-Inkerin vapaajoukkoihin, missä hän toimi 2. pataljoonan komentajana ja otti osaa taisteluihin Lehtokylässä, Sahannotkossa, Lukkarinmäellä, Lempaalassa ja Grusinassa. Myöhemmin hän toimi rykmentin esikunnassa tiedustelutoimiston päällikkönä. Sotaretkiltään palattuaan hän siirtyi keskuspoliisin palvelukseen ensin Maarianhaminaan 15. tammikuuta 1920 - 15. toukokuuta 1923 väliseksi ajaksi ja Helsinkiin 1. huhtikuuta 1924 – 1926 väliseksi ajaksi.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Suomalainen, Jaakko, Sundvall, Johannes, Olsoni, Emerik ja Jaatinen, Arno (toim.): Suomen jääkärit: toiminta sanoin ja kuvin II, 2. painos. Kuopio: Osakeyhtiö Sotakuvia, 1933.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. Suomen jääkärit II 1933: 1161.