Orzełin tapaus


Orzełin tapaus oli toisen maailmansodan alkuvaiheissa syyskuussa 1939 Itämerellä sattunut selkkaus,[1] jossa Puolan laivaston sukellusvene ORP Orzeł pakeni Saksan hyökkäystä Puolaan satamaan Tallinnassa. Neuvostoliitto käytti tapausta tekosyynä Viron ulkopoliittiseen painostamiseen, mikä käynnisti Baltian maiden miehityksen alkuvaiheen.
Tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Orzeł oli Itämerellä, kun Saksa hyökkäsi Puolaan aloittaen toisen maailmansodan. Tällöin alus ei päässyt palaamaan kotisatamaansa. Aluksen kapteeni Henryk Kłoczkowski oli sairastunut ja tarvitsi välitöntä hoitoa, joten alus joutui menemään lähimpään satamaan Tallinnaan 14. syyskuuta 1939. Alus otettiin vastaan Haagin sopimuksen mukaisesti, ja kapteeni pääsi hoitoon. Aluksen uudeksi kapteeniksi valittiin Jan Grudzinski.
Orzełin moottorit käynnistettiin yöllä 17.–18. syyskuuta, ja vartiossa olleet kaksi virolaista merisotilasta vangittiin. Alus suuntasi kulkunsa merelle. Aegnan merilinnoituksesta avattiin tuli, minkä seurauksena alus sukelsi.[2]
Pravda julkaisi 19. syyskuuta Tassin tiedonannon, jossa arveltiin Viron johdon päästäneen sukellusveneen pakenemaan. Samalla ilmoitettiin Itämeren laivaston ryhtyvän tarvittaviin toimenpiteisiin Itämerellä olevien sukellusveneiden mahdollista toimintaa vastaan.[2] Neuvostoliitto väitti sukellusveneen saapumisen kyseenalaistaneen Viron puolueettomuuden ja käytti sitä tekosyynä painostaakseen Viroa sallimaan neuvostojoukkoja alueelleen.
Orzeł nousi pintaan yöllä 20.–21. syyskuuta Gotlannin edustalla, missä virolaiset merisotilaat lähetettiin veneellä maihin. Sukellusvene jatkoi Britanniaan, missä se liitettiin Kuninkaalliseen laivastoon. Tapauksen johdosta Viron merivoimien komentaja V. Meri ja esikuntapäällikkö R. Linnuste vapautettiin tehtävistään. Suoritetuissa tutkimuksissa ei voitu osoittaa Orzełia suorastaan autetun pakenemaan.[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ His Majesty's Submarines; s. 19
- 1 2 3 Hyytiä, Osmo: Viron kohtalontie 1933...1939...1940, s. 122-125. Yliopistopaino, 1992. ISBN 951-570-143-0
