Orkestrioni
Orkestrioni (engl. orchestrion; saks. Orchestrion; holl. orchestrion) on automaattisoitin, jonka äänentuotto perustuu pääasiassa urkupilleihin. Orkestrioni eroaa posetiivista suuremmalla koollaan, pyrkimyksenä imitoida kokonaista orkesteria, ja toisin kuin kooltaan vastaavat karuselli- ja katu-urut, orkestrioni on tehty sisäkäyttöön. Orkestrionin esitettäväksi kirjoitetut sävellykset tai sovitukset on perinteisesti tallennettu alkujaan sylinterille ja sittemmin reikänauhalle.
Tunnetuimpia orkestrioneja ovat Johann Nepomuk Maelzelin panhamonicon (1804), jolle Ludwig van Beethoven sävelsi Wellingtonin voiton vuonna 1813, Flight & Robsonin apollonicon (1812–1817), jota saattoi soittaa viisi urkuria yhtä aikaa, kukin omalta sormioltaan, tai jota vastaavasti voitiin käyttää automaattisesti, Diederich Nikolaus Winkelin komponiumi (1821), joka muuntelee esittämäänsä musiikkia aleatorisesti, sekä Michael Welten ja seuraajayhtiö M. Welte & Söhnen rakentamat soittimet, erityisesti lukuisat Welte-Philharmonie-urut (1904–1931?), joilla taltioituja aikansa johtavien urkurien esityksiä on nyttemmin julkaistu CD-äänilevyillä The Britannic Organ -sarjassa (Oehms Classics).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Helmut Kowar: "Musikautomaten". Oesterreichisches Musiklexikon Online [1]. Haettu 21.2.2016.
- Arthur W.J.G. Ord-Hume: "Apollonicon". Grove music online [2]. Haettu 21.2.2016
- Arthur W.J.G. Ord-Hume: "Componium". Grove music online [3]. Haettu 21.2.2016.
- Arthur W.J.G. Ord-Hume: "Winkel, Diederich Nikolaus (Nicolaus)". Grove music online [4]. Haettu 21.2.2016.
- Barbara Owen ja Arthur W.J.G. Ord-Hume: "Orchestrion". Grove music online [5]. Haettu 21.2.2016.
- Barbara Owen ja Arthur W.J.G. Ord-Hume: "Panharmonicon". Grove music online [6]. Haettu 21.2.2016
- Howard Schott: "Welte". Grove music online [7]. Haettu 21.2.2016.
- Alexander Wheelock Thayer ja Dixie Harvey: "Maelzel, Johann Nepomuk". Grove music online [8]. Haettu 21.2.2016.
