Origami

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Orizuru eli kurki on perinteinen japanilainen origamiaihe.

Origami tarkoittaa japanilaista paperintaittelua ja sen tuloksena syntynyttä paperiesinettä.[1] Origami liittyy vahvasti japanilaiseen kulttuuriin, mutta nykyisin origami on kansainvälinen harrastus, joka jatkaa kehitystään japanilaisten ja länsimaalaisten vaikutusten sulautuessa yhteen.

Nimi origami (折り紙, oru ’taittaa’ ja kami ’paperi’) otettiin käyttöön Japanin ulkopuolella toimineissa origamiyhteisöissä 1950-luvulla, ja pian nimitys levisi kautta maailman tarkoittamaan paperintaittelutaidetta.[2][3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paperi keksittiin Kiinassa noin vuoden 100 paikkeilla, ja on mahdollista, että Kiinassa paperia alettiin myös ensimmäiseksi taitella. Se ei ole kuitenkaan varmaa, sillä paperin varhaiset muodot olivat ominaisuuksiltaan erilaisia kuin nykyiset, eikä paperi silloisen koostumuksensa vuoksi taittunut murtumatta. Varhaisimmat paperille tehdyt kirjalliset dokumentit onkin kääritty rullalle, ei taiteltu.[4]

Japaniin paperi saapui 700-lukuun mennessä. Varhaisimmalta ajalta on säilynyt siksak-muotoon taiteltuja shidenauhoja tai gohei-koristeita, joita käytettiin šintolaistemppeleissä. Vähän myöhemmältä ajalta tunnetaan noshi-paperikääröjä, joiden sisällä oli esimerkiksi lahjoja. Vanhat japanilaiset taittelumallit liittyivät usein juhlamenoihin, ja ne siirtyivät sukupolvelta toiselle.[4] Paperin kunnioitus lienee ollut lähteenä sille origamin alkuperäiselle ajatukselle, että taiteltu paperi houkuttelee kami-hengen paikalle. Tämä henki sitten puhdistaa paikan, karkottaa pahat henget ja merkitsee pyhän paikan, johon kami laskeutuu.

Sivu japanilaisesta origamiohjekirjasta Senbazuru Orikatasta vuodelta 1797

Vanhin kiistaton maininta origamista on japanilaisessa runossa vuodelta 1680.[2] Japanilaisia origamikuvien puupiirrosmalleja esitellyt teos Ranma Zushiki vuodelta 1734 on ensimmäinen painettu todiste origamista. Vanhin tunnettu origamiohjeita sisältänyt kirja on Senbazuru Orikata vuodelta 1797. Yksi kirjan ohjeista neuvoo perinteisen origamikurjen teon, ja kirjassa on myös irtileikattavia mallikaavioita.[4]

Länsimaissa paperia alettiin valmistaa 1300-luvulla.[4] Euroopassa kehittyi samalla myös tärkättyjen lautasliinojen laskostaminen taiteeksi. Osa klassisia lautasliinan taittelumalleja on siirtynyt origamiharrastuksen perusmuotoihin.[5] Valmistustekniikoiden kehittyessä markkinoille alkoi tulla aikaisempaa ohuempaa ja taipuisampaa paperia. Vanhimpia tunnettuja eurooppalaisia malleja on espanjalainen lintua muistuttava parajita. Varhaisin tunnettu säilynyt taiteltu eurooppalainen malli on vuodelta 1810 peräisin oleva hevonen ja ratsastaja.[4]

Kun japanilainen kulttuuri tuli Euroopassa suosituksi 1800-luvulla, origamia esittelivät kiertelevät taikurit, jotka olivat oppineet taitonsa Japanissa. Myös näyttämötaikurit ottivat origamin ohjelmistoonsa, ja kahlekuningas Harry Houdinikin julkaisi origamikirjan nimeltä Paper Magic.[4]

Japanilainen Akira Yoshizawa ja yhdysvaltalainen Samuel Randlett kehittivät 1960-luvulla terminologian, jonka kansainvälinen origamiyhteisö omaksui. Sen ansiosta origami-ideoita ja -malleja voitiin nyt levittää maailmanlaajuisesti mallikaavioina.[4]

Origamin suurimmat kehitysaskeleet on otettu viime aikoina, kun alan harrastajien lisääntynyt ideavaihto sekä paperiteollisuuden ja valmistusmenetelmien kehittäminen tekevät mahdolliseksi suunnitella ja toteuttaa yhä monimutkaisempia töitä. Osa suunnittelijoista valmistaakin nykyisin paperinsa itse.[4]

Moderni origami on kehittynyt itäisten ja läntisten vaikutusten sulautuessa yhteen. Uusia origamin muotoja ovat esimerkiksi modulaarinen origami, tessellaatiot, märkätaittelu ja paperin rypistäminen.[4]

Nykyaikaiselle origamille on entiseen verrattuna tyypillistä se, että uusien mallien suunnittelijat tunnetaan nimeltä ja he saavat kunnian luovasta työstä. Joidenkin mielestä origamimalleille pitäisi jopa saada tekijänoikeudet.[2]

Japanin ulkopuolisissa maissa on perustettu useita origamijärjestöjä, myös Suomessa. Monet ryhmät järjestävät origamiharrastajien kansainvälisiä kokoontumisia.[4]

Välineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taittoluut ovat eräs origamin apuväline

Origamissa käytetty paperi voi olla monenlaista: paksua tai ohutta, jäykkää tai pehmeää, läpikuultavaa tai läpinäkymätöntä, yksiväristä tai koristeltua, sileää tai kohokuviollista, helposti taittuvaa tai haurasta. Paperi valitaan työn mukaan: esimerkiksi monimutkaisissa malleissa käytetään ohutta paperia.[6] Ohuessa ja taipuisassa paperissa taitokset pysyvät hyvin. Liian paksu paperi murtuu taitettaessa, ja liian joustavassa paperissa taitokset eivät pysy. Vaaleissa sävyissä taitokset erottuvat paremmin kuin tummissa. Kaupoissa myytävä erityinen origamipaperi irogami on neliömuotoista, sen paino on noin 70 grammaa neliömetriltä ja yleisin koko 15×15 senttimetriä.[7] Se on toiselta puolelta valkoista ja toiselta puolelta yksiväristä tai kuvioitua.[6]

Origameja voi tehdä pelkin käsin, mutta on olemassa tarvikkeita, joita käytetään helpottamaan paperin taittelua ja muotoilua sekä saamaan taitoksista teräviä. Taittoluulla tai kynällä voidaan painaa taitos teräväksi taitekohtaa pitkin. Syömäpuikoilla voidaan muotoilla työtä sisältäpäin etenkin tarkkoja yksityiskohtia ja kärkiä tehtäessä. Paperia voidaan leikata paperileikkurilla tai saksilla.[8]

Säännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paperintaittelussa ei ole tiukkoja sääntöjä. Klassisen koulukunnan perussääntö kuitenkin on, että origamin tekoon ei käytetä mitään muuta kuin neliönmuotoinen paperi, jota saa vain taitella, ei leikata. Jos teos koostuu monesta osasta, ne pitäisi voida yhdistää ilman liimaa.[9][2]

Taitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjekaavio, jossa kuution teko esitetään taitos taitokselta

Taitoksen teko aloitetaan taivuttamalla paperia ja tuomalla kohdistuspisteet yhteen. Taitos tehdään taivuttamalla paperi kokonaan ja litistämällä se niin, että taitereunasta tulee suora viiva. Aluksi litistetään taitteen keskikohta, ja siitä edetään reunoja kohti. Taitos litistetään ensin pehmeästi ja sitten terävämmäksi. Tällöin paperin kuidut katkeavat taitoskohdassa, ja taitoksen kohta säilyy näkyvissä vaikka taitos avattaisiinkin. Taitoksen voi tehdä ilmassa tai pinnan päällä. Pinnalla taiteltaessa lopputulos on tarkempi, mutta joidenkin mielestä ilmassa taittelu on miellyttävämpää.[6]

Kaksi yksinkertaista perustaitosta ovat nimeltään harjataitos ja laaksotaitos. Harjataitoksessa paperi käännetään katsojaa kohti, ja laaksotaitoksessa katsojasta poispäin.[10] Muita perustaitoksia ovat esimerkiksi nurja taitos, sivuttaistaitos ja kaksoislaskos. Monimutkaisimmat origamimallit perustuvat usein yksinkertaisimpiin taitoksiin ja malleihin.[11] Esimerkiksi neliöperustaitos, joka yhdistää harja- ja laaksotaitoksia, on monen origamimallin lähtökohta.[12]

Lajityypit ja mallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyaikainen origami voidaan jakaa useaan lajityyppiin. Naturalistinen origami jäljittelee eläimiä, lintuja ja esineitä, ja mallit pyrkivät ilmaisemaan esineen syvimmän olemuksen paperista taiteltuna. Geometrinen origami perustuu pääosin matematiikan lakeihin. Origami voi olla tehty yksittäisestä paperiarkista tai monesta yhteen liitetystä arkista. Tessellaatiossa paperin pinta taitetaan toistamaan jotain kuviota.[9]

Useimmat origamimallit perustuvat neliön muotoiseen paperiin.[13] Tunnettuja eläinorigamimalleja ovat muun muassa kurki, joutsen, koira, perhonen, sammakko, kala ja lohikäärme.

Sovelluksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Origamin taittelutekniikoita on käytetty hyvänä esimerkkinä siinä, miten turvatyyny taitellaan auton kojelauden sisälle ja miten japanilaisen satelliitin aurinkopaneelit laskostettiin kuljetuksen ajaksi.[14]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bolitho, Mark: Aloita origami: tekniikat ja vinkit paperitaittelun harrastajalle. Suomentanut Santala, Mirkka. Mäkelä, 2012. ISBN 978-951-883-608-0.
  • Mitchell, David: Origamin maailma. Suomentanut Santala, Mirkka. Mäkelä, 2009. ISBN 978-951-882-929-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. a b c d History of Origami K's origami. Viitattu 14.4.2015.
  3. Bolitho 2012, s. 6.
  4. a b c d e f g h i j Bolitho 2012, s. 12–13.
  5. The history of paperfolding : a German perspective British Origami Society. Viitattu 14.4.2015.
  6. a b c Mitchell 2009, s. 16.
  7. Bolitho 2012, s. 10.
  8. Bolitho 2012, s. 11.
  9. a b Bolitho 2012, s. 6.
  10. Bolitho 2012, s. 18.
  11. Bolitho 2012, s. 33.
  12. Bolitho 2012, s. 36.
  13. Robert Geretschläger: Just Like Young Gauss Playing with a Square: Folding the Regular 17-gon, s. 95. Teoksessa Origami³, toimittanut Thomas Hull. CRC Press, 2002. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.5.2015).
  14. Kaikki kokoon – origami National Geographic. Viitattu 16.4.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jackson, Paul: Origamia idästä ja lännestä. (Classic origami, 1990.) Suomentanut Vappu Orlov. Helsinki: Tammi, 1994. ISBN 951-31-0432-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Origami.