Ordnance QF 17-pounder

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
panssarintorjuntatykki israelilaisessa museossa

Ordnance QF 17-pounder on Britanniassa toisen maailmansodan aikana kehitetty 76,2 mm tai 3 tuuman tykki, jota käytettiin panssarintorjuntatykkinä ja panssarivaunukanuunana. Ase otettiin käyttöön 1943.

Aseen kehitys aloitettiin jo vuoden 1940 lopulla. Brittien paras panssarintorjuntatykki oli tuolloin 40 mm Ordnance QF 2-pounder, koska 57 mm Ordnance QF 6-pounder ei ollut vielä käytössä. Pohjois-Afrikan taisteluissa panssarintorjunnassa jouduttiin käyttämään Ordnance QF 25-pounder -haupitseja tehokkaampien aseiden puutteessa.

Ensimmäinen tykki toimitettiin elokuussa 1942. Ensimmäiset tykit asennettiin 25-paunan haupitsin lavetille, koska oman lavetin valmistuksessa oli viivytyksiä. Nämä aseet otettiin käyttöön Pohjois-Afrikassa Tunisiassa tammikuussa 1943.[1] Tykki tunnettiin koodinimellä Pheasant.

17-paunaiselle kehitetty lavetti valmistui ja otettiin tuotantoon 1943. Näitä käytettiin ensimmäisen kerran Italian taisteluissa. Tykki oli brittijoukkojen käytössä vielä Korean sodassa.

Panssarivaunuissa tykkiä käytettiin aseistamaan amerikkalaisia M4 Sherman -vaunuja, jolloin syntyi nimellä Sherman Firefly -tunnettu muunnos. Firefly tuli käyttöön Normandian maihinnousua varten. Tykki lisättiin myös 1100 M10 Wolverine -panssaritorjuntavaunuun, jonka britit tunsivat nimellä Achilles. Tykki lisättiin myös Cromwellin rungolle, joka muunnos tunnetaan nimellä Challenger.

Panssarivaunuissa 17-paunaisen korvasi Ordnance QF 20-pounder ja jalkaväen aseistuksena 120 mm BAT ja WOMBAT -singot.

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • R. P. Hunnicutt, Sherman - A History of the American Medium Tank

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hunnicutt, s. 303