Siirry sisältöön

Oppius

Wikipediasta

Oppius (lat. Oppius mons) oli antiikin aikana nimitys Esquilinus-kukkulan eteläisemmälle kielekkeelle Rooman kaupungissa Italiassa. Se työntyi länteen Cispiuksen ja Caeliuksen väliin.[1][2][3][4]

Esquilinuksen kolme osaa: Cispius, Oppius ja Fagutal.

Oppiuksen erotti pohjoisessa Cispiuksesta Suburan laakso, ja etelässä Caeliuksesta Colosseumin laakso. Oppius ja Cispius yhdistyivät muodostaen Esquilinuksen ylätasangon juuri Serviuksen muurin sisäpuolella.[1]

Septimontium-juhlan jaossa Fagutal luettiin Oppiuksesta erilliseksi alueeksi,[1][5] joten voidaan päätellä, että alun perin Oppius-nimi viittasi pelkästään kukkulan harjanteeseen lukuun ottamatta sen länsipäätä. Osa Oppiuksen länsipäästä tunnettiin myös nimellä Carinae.[1]

Varron mukaan Oppius sai nimensä Opiter Oppiuksesta, joka oli Tusculumista kotoisin ollut kansalainen, joka tuli roomalaisten avuksi Tullus Hostiliuksen piirittäessä Vejiä.[1][5][6] Sanan etymologia on kuitenkin epäselvä. Se saattaa viitata tähän paikkaan sijoitettuun klaaniin, ja on huomionarvoista, että se on plebeijisukuinen gentilicium. Erään teorian mukaan nimi liittyisi kuitenkin nimeen Oppidus.[1]

Oppius-nimi oli käytössä ainakin uskonnollisissa yhteyksissä tasavallan lopulle saakka.[1][7] Myöhemmiltä ajoilta nimestä ei kuitenkaan ole löydetty mainintoja.[1]

  1. a b c d e f g h Platner, Samuel Ball & Ashby, Thomas: ”Oppius Mons”, A Topographical Dictionary of Ancient Rome. London: Humphrey Milford. Oxford University Press, 1929. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. Opppius Mons Digital Augustan Rome. Viitattu 20.1.2025. (englanniksi)
  3. Oppius Mons Pleiades. Viitattu 20.1.2025. (englanniksi)
  4. Varro: De lingua Latina 5.50.
  5. a b Pompeius Festus, Sextus: De verborum significatione 341, 348.
  6. Platner, Samuel Ball & Ashby, Thomas: ”Septimontium”, A Topographical Dictionary of Ancient Rome. London: Humphrey Milford. Oxford University Press, 1929. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  7. CIL i². 1003 = VI 32455.