Oppenauer-hapetus
Oppenauer-hapetus on kemiallinen reaktio, missä karbonyyliyhdiste, tyypillisimmin ketoni hapettaa alkoholin karbonyyliyhdisteeksi alumiinialkoksidin toimiessa katalyyttinä. Reaktio on nimetty saksalaisen kemistin Rupert Oppenauerin mukaan, joka julkaisi reaktion käytön steroidien synteesissä vuonna 1937. Oppenauer-hapetuksen käänteisreaktio on nimeltään Meerwein–Ponndorf–Verley-pelkistys.[1][2][3][4][5]
Reagenssit ja mekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oppenauer-hapetusta käytetään yleensä vain sekundääristen alkoholien hapettamiseen ketoneiksi. Reaktion olosuhteissa primääriset alkoholit kyllä hapettuvat aldehydeiksi, mutta ne usein reagoivat edelleen esimerkiksi aldoliadditiolla tai Tishchenko-reaktiolla. Ketoneille nämä sivureaktiot eivät tapahdu yhtä helposti. Oppenauer-hapetuksessa hapettimena käytetään tyypillisimmin asetonia tai metyylietyyliketonia, mutta myös esimerkiksi sykloheksanonia tai 1,4-bentsokinonia voidaan käyttää. Katalyyttinä reaktiossa käytetään yleisimmin alumiini-isopropoksidia tai alumiini-isobutoksidia. Oppenauer-reaktio on selektiivinen ja hapettaa ainoastaan hydroksyyliryhmät ja muut helposti hapettuvat ryhmät eivät reagoi. Reaktio soveltuu myös käytettäväksi happoherkkien lähtöaineiden, esimerkiksi steroidien, hapettamiseen.[2][3][4][5]
Oppenauer-hapetuksen reaktiomekanismi on samankaltainen Meerwein–Ponndorf–Verley-pelkistyksen kanssa. Ensimmäisessä vaiheessa alkoholista muodostuu alkoksidi, joka koordinoituu alumiinin kanssa. Hapettimena toimiva ketoni koordinoituu myös alumiiniin ja muodostuu rengasrakenteinen siirtymätila. Siirtymätilan purkautuessa alkoksidi luovuttaa protonin ketonin karbonyyliryhmälle. Tällöin alkoksidi hapettuu karbonyyliyhdisteeksi ja ketoni pelkistyy sekundääriseksi alkoholiksi.[2][3][4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. ONR-65. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 749. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b c Jie Jack Li, E. J. Corey: Name reactions for functional group transformations, s. 265–271. Wiley-Interscience, 2007. ISBN 978-0-471-74868-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.10.2017). (englanniksi)
- ↑ a b c László Kürti, Barbara Czakó: Strategic applications of named reactions in organic synthesis, s. 320–321. Elsevier, 2005. ISBN 978-0124297852. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.10.2017). (englanniksi)
- ↑ a b c Gabriel Tojo, Marcos I. Fernandez: Oxidation of Alcohols to Aldehydes and Ketones, s. 256–261. Springer, 2006. ISBN 978-0-387-23607-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.10.2017). (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oppenauer-hapetus Wikimedia Commonsissa
