Opiskelijoiden auringonkukkaliike
| Auringonkukkaliike | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
.jpg) Opiskelijoita parlamentin istuntosalissa, jonka nämä valloittivat
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
|
opiskelijat |
|||||||||
| Komentajat | |||||||||
Opiskelijoiden auringonkukkaliike (kiin.: 太陽花學運; pinyin: Tàiyáng huā xué yùn) eli auringonkukkaliike oli osa vuonna 2014 tapahtuneita poliittisia mielenosoituksia, joissa pääsääntöiset opiskelijat vastustivat Taiwanin silloisen presidentin, Ma Ying-jeou toimia, joilla pyrittiin lähentymään Manner-Kiinaa päin.
Mielenosoitusten johtohahmoiksi nimetään Li Fei-fan, Chen Wei-ting ja Huang Kuo-chang.[1]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Man hallitus alkoi neuvotella kauppasopimusta Manner-Kiinan kanssa noustuaan presidentiksi. Vuonna 2010 allekirjoitettiin ensimmäinen sopimus, joka syvensi osapuolten välistä taloudellista yhteistyötä. Auringonkukkaliikkeen laukaissut sopimus liittyi tähän.[2] Yksi sopimuksen keskeisiä kohtia oli se, että Taiwanin palvelusektori, esimerkiksi kansallisen turvallisuuden kannalta tärkeä tietoliikenne, avattaisiin mannerkiinalaisille sijoittajille ja sitä kautta myös vaikutusvallalle.[3]
Kriitikoiden mukaan neuvottelut olivat hämäräperäiset, koska ne käytiin nopeassa aikataulussa ja suljettujen ovien takana.[1] Sopimus hyväksyttiin ilman lakiasäätävän yuanin hyväksyntää.[3] Lisäksi kuomintangin sisäisessä muistiossa mainittiin, että sopimuksen vastustamisesta seuraisi puolueen parlamenttiryhmästä erottaminen.[4]
Yhteistyö Manner-Kiinan kanssa on erimielisyyksiä aiheuttava poliittinen kysymys Taiwanissa, jossa etenkin vanhemmat sukupolvet kannattavat syvempää yhteistyötä Manner-Kiinan kanssa, koska se on Taiwanin viennin tärkein kohdemaa ja monet vanhemmat pitävät itseään kiinalaisina. Vastaavasti nuoremmat sukupolvet kokevat olevansa taiwanilaisia ja suhtautuvat kauppakumppanuuteen Kiinan kanssa varauksella.[5]
Parlamentin valtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuomintangia edustava Chang Ching-chung yritti saada kauppasopimukselle nopeamman käsittelyn valiokunnassa ja ohitti samalla parlamentin yhteisen käsittelyn 17. maaliskuuta. Tieto siitä herätti suuttumusta, ja pääsääntöisesti opiskelijoista koostuva joukko alkoi osoittaa mieltään parlamenttitalon edessä seuraavana päivänä, jolloin nämä kiipesivät aidan yli ja valtasivat rakennuksen.[6]
Parlamentin puhemies Wang Jin-pyng lupasi kaksi päivää myöhemmin, ettei anna lupaa voimakeinojen käyttöön mielenosoitusten lopettamiseksi.[7] Taipein kaduilla oli yhteensä hieman reilu 500 000 mielenosoittajaa.[2]
Parlamentin valtaus kesti kolme viikkoa. Opiskelijat poistuivat rakennuksesta 10. huhtikuuta siivottuaan jälkensä.[6] He kutsuivat myös ulkopuolisen tahon arvioimaan valtion omaisuudelle aiheutuneiden vahinkojen arvon.[8] Puhemies Wang lupasi, että vastaisuudessa kaikki Manner-Kiinan kanssa käytävät neuvottelut käsiteltäisiin ensin maan parlamentissa. Protestoijat puolestaan lupasivat palata, mikäli näin ei tapahtuisi.[3]
Lopputulos ja vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taipein piirioikeus vapautti liikkeen kolme johtajaa syytteistä huhtikuussa 2017.[1] Yksi liikkeen johtohahmoista Lin Fei-fan liittyi myöhemmin demokraattiseen edistyspuolueeseen ja on verrannut auringonkukkaliikkeen taustalla olevia arvoja ukrainalaisten tahtoon puolustaa maataan Venäjän hyökättyä vuonna 2022.[9]
Kuomintang koki karvaan tappion joulukuussa 2014 järjestetyissä paikallisvaaleissa, joissa esimerkiksi Taipein kuomintangia edustanut pormestari äänestettiin pois virasta ensimmäistä kertaa 16 vuoteen. Hänen tilalleen nousi DPP:n edustaja.[10][11]
Academia Sinica alkoi kerätä ja arkistoida mielenosoituksiin liittyvää esineistöä, kuten bannereita.[12]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Sunflower Movement leaders acquitted of charges relating to 2014 occupation of legislature 民視英語新聞 Formosa TV English News. 2.4.2017. Viitattu 4.11.2022. (englanniksi)
- ↑ a b The economic legacy of Taiwan’s Sunflower movement Taipei Times. 28.3.2022. Viitattu 4.11.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c The Sunflower Revolt: Protests in Taiwan VICE News. 12.4.2014. Viitattu 4.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Taiwanese Occupy Legislature Over China Pact The Diplomat. 20.4.2014. Viitattu 4.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Will the Sunflower Movement change Taiwan? BBC News. 9.4.2015. Viitattu 4.11.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Fighting for Democracy: The Story of the Taiwanese Sunflower Movement The Riveter Magazine. 23.1.2015. Viitattu 4.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Wang promises a solution, response to students’ appeals Taipei Times. 21.3.2014. Viitattu 4.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Ian Rowen: Inside Taiwan's Sunflower Movement: Twenty-Four Days in a Student-Occupied Parliament, and the Future of the Region. The Journal of Asian Studies, 2015-02, 74. vsk, nro 1, s. 5–21. doi:10.1017/S0021911814002174. ISSN 0021-9118. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ How the Sunflower Movement Shaped Taiwan TaiwanPlus News. 18.3.2022. Viitattu 4.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Taiwanese voters' disillusionment Deutsche Welle. 12.1.2014. Viitattu 4.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Taiwanese Voters Say No to Ma Ying-jeou nippon.com. 19.1.2015. Viitattu 4.11.2022. (englanniksi)
- ↑ A Visual Dialogue of the 2014 Sunflower Movement, 5 Years Later The Diplomat. 26.4.2019. Viitattu 4.11.2022. (englanniksi)