Operaatio Panssarinyrkki
| Operaatio Panssarinyrkki | |
|---|---|
| Osa toista maudapailmansotaa | |
.jpg) Saksan Tiger II-panssarivaunu Operaatio Panssarinyrkin aikaan Budapestin kadulla. |
|
| Päivämäärä | 15.–16. lokakuuta 1944 |
| Paikka | Budapest, Unkari |
| Casus belli | Unkari pysyi Saksan satelliittivaltiona ja eikä solminut erillistä rauhaa Neuvostoliiton kanssa. |
| Lopputulos | Amiraali Miklós Horthy luopui vallasta, joka siirtyi Nuoliristi-johtaja Ferenc Szálasille |
| Vaikutukset | Unkarin saksalaismiehitys |
| Osapuolet | |
 Saksa Nuoliristi-liike |
 Unkari |
| Komentajat | |
| Edmund Veesenmayer Otto Skorzeny Ferenc Szálasi Károly Beregfy Iván Hindy Adrian von Fölkersam |
 Miklós Horthy Géza Lakatos Lajos Csatay János Vörös Béla Miklós Lajos Veress |
Operaatio Panssarinyrkki (saks. Operaatio Panzerfaust) oli Saksan erikoisoperaatio, joka suoritettiin Unkarin pääkaupungissa Budapestissa toisen maailmansodan aikana 15.–16. lokakuuta 1944. Siinä Saksa syrjäytti Unkarin hallituksen ja valtionhoitaja Miklós Horthyn, jotka olivat aikoneet irrottaa Unkarin sodasta Saksan rinnalta, ja tilalle asetettiin Ferenc Szálasin ja Nuoliristi-puolueen muodostama saksalaismielinen hallitus, joka jatkoi sotaa. Operaatio toteutettiin Adolf Hitlerin nimenomaisesta käskystä ja sitä johti SS-Sturmbannführer Otto Skorzeny.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Erikoisoperaatiota edelsi maaliskuussa 1944 suoritettu operaatio Margarethe, jolloin Saksan joukot miehittivät Unkarin tavoitteenaan turvata Unkarin pysyminen akselivaltojen puolella.[1] Saksalaisten edustajana Unkarissa oli Hitlerin nimittämä valtakunnanvaltuutettu Edmund Veesenmayer, jolla oli käytännössä valta Unkarissa.[2] Vaikka valtionhoitajana toiminut amiraali Miklós Horthy oli edelleen Unkarin valtionpäämiehenä Margrethe-operaation aikana valtaan noussut saksalaismyönteinen Döme Sztójayn hallitus ryhtyi vainoamaan vasemmisto-oppositiota ja vangitsi monia sen johtajista[3], mutta salli toisaalta äärioikeistolaisen Nuoliristi-puolueen aloittaa uudelleen toimintansa.[4] Sztójay myös lähetti lisää unkarilaisia joukkoja sotimaan itärintamalle[5] ja salli Unkarin juutalaisten kuljetukset Saksan keskitysleireille.[6]
Amiraali Horthy ei pitänyt tästä kehityksestä, ja hänellä oli vielä sen verran arvovaltaa, että hän sai elokuussa 1944 saksalaiset suostumaan juutalaiskuljetusten keskeyttämiseen ja Sztójayn korvaamiseen Géza Lakatosilla.[7][8]
Horthyn pojan sieppaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun Saksan johtaja Adolf Hitler sai tiedon, että Unkarin valtionhoitaja amiraali Horthy neuvotteli salaa maansa antautumisesta etenevälle puna-armeijalle, hän lähetti Unkariin SS-Obersturmbannführer Otto Skorzenyn ja entisen erikoisjoukkojen komentajan Adrian von Fölkersamin. Antautuminen olisi aiheuttanut jopa miljoonan Balkanin niemimaalla taistelleen saksalaissotilaan joutumisen eristyksiin.[9]
Horthyn poika Miklós Horthy nuorempi tapasi näihin aikoihin Neuvostoliiton edustajia. Saksan turvallisuuspalvelu ilmoitti Horthy nuoremmalle välittäjiensä kautta, että Jugoslavian partisaanijohtaja Titon lähettiläät halusivat tavata hänet. Kokous sovittiin 15. lokakuuta Unkarin Tonavan-satamien johtajan toimistossa. Horthy nuoremman saapuessa rakennukseen Skorzeny ja hänen joukkonsa hyökkäsivät ja pakottivat Horthy nuoremman antautumaan. Sen jälkeen tämä kuljetettiin lentokentälle ja edelleen Wieniin.[10] Sieltä hänet kuljetettiin Mauthausenin keskitysleirille.[11]
Horthy ilmoittaa aselevosta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Unkarin 1. armeijan komentaja kenraalieversti Béla Miklós, joka oli ollut yhteydessä Neuvostoliiton joukkoihin Itä-Unkarissa, aloitti neuvottelut aselevosta.[8] [12] Vaikka Horthy oli vankkumaton antikommunisti, hänen keskustelunsa Saksan edustajien kanssa sai hänet päättelemään, että Neuvostoliitto oli tässä tilanteessa ”pienempi paha”. Neuvostoliiton edustajat lupasivat, että Unkari pysyy itsenäisenä, jos se kääntyisi entistä liittolaistaan vastaan.[13]
Amiraali Horthy julisti tällöin kruununneuvoston kokouksessa[14]:
»Nykyään jokaiselle terveesti ajattelevalle on selvää, että Saksan valtakunta on hävinnyt sodan. Kaikkien maittensa kohtalosta vastuussa olevien hallitusten on tehtävä tästä tosiasiasta asianmukaiset johtopäätökset, sillä kuten suuri saksalainen valtiomies Bismarck sanoi kerran: ”Mikään kansakunta ei saa uhrata itseään liiton alttarilla.” … Päätin suojella Unkarin kunniaa jopa hänen entistä liittolaistaan vastaan, vaikka tämä liittolainen sen sijaan että olisi antanut luvattua sotilaallista apua, tarkoitti vihdoin ryöstää Unkarin kansakunnalta sen suurimman aarteen, sen vapauden ja itsenäisyyden. Ilmoitin Saksan valtakunnan edustajalle, että aiomme tehdä sotilaallisen aselevon entisten vihollistemme kanssa ja lopettaa kaikki vihollisuudet heitä vastaan.»
Iltapäivällä 15. lokakuuta 1944 Horthy ilmoitti kansallisessa radiopuheessaan, että Unkari oli allekirjoittanut aselevon Neuvostoliiton kanssa.[14] Saksalaiset olivat kuitenkin tietoisia Horthyn toimista ja olivat jo alkaneet toteuttaa suunnitelmaansa saksalaismyönteisen hallituksen saattamiseksi valtaan.[9] Nuoriristipuolue saksalaisten avustamana otti radion pian Horthyn puheen jälkeen valtaansa.
Skorzeny puolestaan lähetti sitten saksalaisjoukkoja ja panssarivaunujen kera Budan linnan porteille. Horthyllä ei ollut riittävästi unkarilaisjoukkoja puolustautuakseen ja hän antoi sen vuoksi linnaa puolustaville käskyn olla tekemättä vastarintaa. Saksalaisten Budapestin valtakunnanvaltuutettu Edmund Veesenmayer miehineen pidätti Horthyn myöhemmin 15. lokakuuta. Seuraavana päivänä Horthy pakotettiin kirjoittamaan aselepojulistuksen peruutus ja virastaluopumisasiakirja, jolla hän luovutti valtansa Nuoliristi-liikkeelle ja sen johtaja Ferenc Szálasiille.[15][16] Valtakunnanvaltuutettu Veesenmayer ilmoitti saksalaisten uhkaavan Horthyn siepatun pojan henkeä, ellei amiraali allekirjoittaisi asiakirjaa.[17] Veesenmayerin lupauksista huolimatta Horthy nuorempi pysyi edelleen vangittuna aina maailmansodan loppuun eli toukokuuhun 1945 asti.[11] Amiraali Horthy itse vangittiin tällöin ja vietiin Hirschbergin linnaan Saksan Baijeriin.[16] Koska Unkari taisteli loppuun asti Saksan rinnalla, Horthya pidettiin sotavankina. Seitsemän kuukautta myöhemmin maailmansodan päättymisestä, 17. joulukuuta 1945, hänet vapautettiin Nürnbergin vankilasta.
Nuoliristijohtaja Szálasi astui 16. lokakuuta 1944 Unkarin valtionpäämiehen ja pääministerin tehtävään ja jatkoi sotaa natsi-Saksan rinnalla. Saksalaisten ja nuoliristijohtoisten unkarilaisten taistelut jatkuivat kiivaina joutuessa puna-armeijan piirittämäksi joulukuussa 1944. Taistelut Unkarissa jatkuivat koko kevään 1945. Szálasin hallitus voetti sodan viimeiset kuukaudet varjoelämää Länsi-Unkarissa.[18] Tappioon päättyneiden taistelujen myötä Szálasi pakeni Saksaan, jossa hänet pidätettiin sodan lopussa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Juhani Huotari ja Olli Vehviläinen: Unkari - Maa, kansa, historia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-252-2
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Huotari & Vehviläinen 2004, s. 227-231.
- ↑ Huotari & Vehviläinen 2004, s. 229.
- ↑ Huotari & Vehviläinen 2004, s. 231.
- ↑ Uusi järjestys Unkarissa - Kallay ja Bethlen vapaina. Helsingin Sanomat, 30.3.1944, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 9.12.2024.
- ↑ Unkarin hallituksen ohjelmajulistus - Maa pelastettava bolshevismilta yhdessä Saksan kanssa. Helsingin Sanomat, 3.4.1944, s. 289. Dorset Pres. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 9.12.2024.
- ↑ E. Garrison Walters: The Other Europe - Eastern Europe to 1945, s. 289. Dorset Press, 1988. ISBN 0-88029-463-9 (englanniksi)
- ↑ Hallituksen vaihdos tapahtunut Unkarissa - sotilaat tärkeimmille paikoille. Helsingin Sanomat, 30.8.1944, s. 6. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 18.4.2025.
- 1 2 Huotari & Vehviläinen 2004, s. 231-232.
- 1 2 Eero Petäjäniemi: Unkarin kaappaus lavastettiin Berliinissä. Helsingin Sanomat, 19.10.1944, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 18.4.2025.
- ↑ Hans Georg Lehmann: Unternehmen Panzerfaust Der Putsch der SS in Budapest am 15. Oktober 1944 s. 224-225. Ungarn Jahrbuch 1973. Viitattu 18.4.2025. (saksaksi)
- 1 2 Peter Koblank: Die Befreiung der Sonder- und Sippenhäftlinge in Südtirol - Dramatische Odyssee von 141 prominenten KZ-Häftlingen aus 18 Nationen Europas Ungarn Jahrbuch 1973. 2006. (saksaksi)
- ↑ Ungerska överbefälhavaren går jämte stabchefen till ryssarna. Hufvudstadsbladet, 18.10.1944, s. 1,7. Kansalliskirjasto (digitaalinen arkisto). Viitattu 18.4.2025. (ruotsiksi)
- ↑ Ungern anhåller om vapenstillestånd. Hufvudstadsbladet, 16.10.1944, s. 9. Kansalliskirjasto (digitaalinen arkisto). Viitattu 18.4.2025. (ruotsiksi)
- 1 2 Unkari kansalaissodan partaalla - Horthyn hallitus hyväksynyt liittoutuneiden välirauhan ehdot. Helsingin Sanomat, 30.3.1944, s. 4,7. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 18.4.2025.
- ↑ Tysk kupp omintetgjorde Ungers fred - Quislingstyre installerar sig nu i Budapest. Hufvudstadsbladet, 17.10.1944, s. 1,7. Kansalliskirjasto (digitaalinen arkisto). Viitattu 18.4.2025. (ruotsiksi)
- 1 2 Huotari & Vehviläinen 2004, s. 233.
- ↑ Huotari & Vehviläinen 2004, s. 232.
- ↑ Huotari & Vehviläinen 2004, s. 235.