Operaatio Bodyguard
Operaatio Bodyguard oli yhteisnimitys useille huippusalaisille toimille, joita liittoutuneet yhtäaikaisesti toteuttivat toisen maailmansodan lopulla. Toimien tarkoitus oli varmistaa Ranskan rannikolle suunnitellun massiivisen maihinnousun ajankohdan ja sijainnin salaaminen saksalaisilta.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toinen maailmansota oli kääntynyt liittoutuneiden eduksi Yhdysvaltojen liityttyä sotaan. Eurooppa oli kuitenkin vahvasti saksalaisten käsissä ja liittoutuneet alkoivat suunnitella massiivista maihinnousua. Saksa oli edelleen toimintakykyinen, ja oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa tehtävä maihinnousu säästäisi valtavan määrän liittoutuneiden joukkoja.
Osaoperaatiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Operaatio Bodyguard sisälsi useita hämäysoperaatioita, joiden päällimmäinen tarkoitus oli Operaatio Overlordin (Normandian maihinnousu 6. kesäkuuta 1944) salaaminen saksalaisilta. Bodyguardiin osallistuivat kaikki liittoutuneet maat ja sen suunnittelu oli aloitettu jo vuonna 1943. Aktiivisimmillaan operaatio oli muutamia kuukausia ennen D-Dayta ja joitakin sen osia jatkettiin vielä viikkoja D-Dayn jälkeen. Merkittävä osuus operaatio Bodyguardin onnistumisesta kuuluu lukuisille vakoojille, kuten Roman Czerniawski, Dušan Popov ja Wulf Schmidt, sekä kaksoisagenteille, jotka syytivät väärää tietoa Saksan tiedustelupalvelu Abwehrille. Viimeksi mainittuja olivat muun muassa Arthur Owens ja Juan Pujol Garcia. Toisaalta valtaosa Saksan omista harvalukuisista vakoojista oli huonosti tehtäviinsä koulutettuja.[1]
Operaatio Copperhead[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näyttelijä Meyrick Clifton muistutti hämmästyttävän paljon brittiläistä sotamarsalkka Bernard Montgomeryä. Niinpä hänet lähetettiin sotamarsalkaksi pukeutuneena Britannian sotilastukikohtiin Gibraltarille vihjailemaan liittoutuneiden tulevasta maihinnoususta Etelä-Ranskaan.[1]
Operaatio Fortitude North[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Operaatio Fortitude
Liittoutuneet tiesivät hyvin, että Ruotsin rautamalmi oli elintärkeää Saksan sotateollisuudelle. Saksaan malmi laivattiin Norjan Narvikin kautta, joten oli odotettavaa, että Adolf Hitler tulisi todennäköisesti puolustamaan kaupunkia raivokkaasti. Operaatio Fortitude Northin tarkoitus oli uskotella Saksalle, että Edinburghista käsin oli suunnitteilla noin 100 000 miehen hyökkäys Narvikiin. Myös juonessa mukana ollut Stalin keskitti suuren määrän joukkojaan Kuolanlahdelle vahvistaakseen kuvaa tulevasta suurhyökkäyksestä. Pääosin valheelliseen radioliikenteeseen perustunut hämäys tehosi hyvin. Saksa piti Norjan puolustuksessa liki 150 000 sotilasta. Vastaavasti Edinburghin ”hyökkäysjoukot” koostuivat todellisuudessa 334 sotilaasta ja 29 upseerista.[1]
Operaatio Graffham[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämän operaation tarkoitus oli vahvista Operaatio Fortitude Northin hämäystä. Britannian edustajat tapasivat ahkerasti Ruotsin viranomaisia käyden keskusteluita Ruotsin ilmatilan ja lentokenttien käytöstä tulevan ”Norjan hyökkäyksen” toteuttamiseksi.[1]
Operaatio Fortitude South[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liittoutuneiden merkittävin hämäys perustui Hitlerin olemassa olleeseen käsitykseen, jonka mukaan liittoutuneiden joukot nousisivat maihin todennäköisimmin siellä, missä Englannin kanaali on kapeimmillaan. Käytännössä tämä tarkoitti mantereen puolella Ranskan Calaisin seutua. Tarkoituksena oli sitoa saksalaisten joukot pois Normandiasta. Operaatiota varten luotiin kuvitteellinen, miljoonan miehen vahvuinen Yhdysvaltojen ensimmäinen armeijaryhmä (First United States Army Group eli FUSAG), jonka komentajaksi nimitettiin kenraali George S. Patton. Valtavaa armeijakuntaa esitti ainoastaan muutama tuhat yhdysvaltalaissotilasta, jotka kasasivat saksalaisten tiedustelua varten valtavia kenttäleirejä, vanerisia lentokoneiden profiileja, pumpattavia panssarivaunuja sekä muita ilmakuvissa hämääviä rakennelmia. Myös radioliikennettä lisättiin vastaamaan esitettyjen joukkojen kokoa. Operaatio oli menestys ja Hitler uskoi pääiskun kohdistuvan Calaisiin vielä siinä vaiheessa, kun taistelut Normandiassa olivat jo täydessä vauhdissa.[1]
Operaatio Royal Flush[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sitoakseen saksalaisten joukkoja useaan paikkaan liittoutuneet syöttivät saksalaisille tietoja, joiden mukaan liittoutuneet neuvottelivat puolueettomien maiden (Espanja, Ruotsi ja Turkki) kanssa näiden mahdollisuudesta liittyä mukaan sotaan – liittoutuneiden puolelle. Hämäys onnistui ja Saksa joutui pitämään joukkojaan edellä mainittujen maiden rajojen tuntumassa.[1]
Operaatio Vendetta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskan natsimielisille liittoutuneet vuosivat ”tietoja” tulevasta maihinnoususta Ranskan Rivieralle. Tieto maihinnoususta oli oikea, mutta todellinen ajankohta oli vasta muutamaa kuukautta vuodettua tietoa myöhemmin.[1]
Operaatio Zeppelin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liittoutuneet syöttivät hieman ennen D-Daytä saksalaisille valheellista tietoa, jonka mukaan liittoutuneet olivat aikeissa miehittää Balkanin ja Kreikan. Tämäkin hämäys puri, sillä Normandian maihinnousun alkaessa Kreikkaa oli puolustamassa peräti 25 divisioonaa kokeneita saksalaisia sotilaita.[1]