Omakotirahasto
Omakotirahasto oli aiemmin Suomessa valtion rahasto, jonka tarkoituksena oli edistää asutustoimintaa Suomessa tukemalla pienten omakotitalojen rakentamista.
Toiminta 1930-luvun Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Omakotirahasto perustettiin vuonna 1927.[L 1] Omakotirahastosta myönnettiin kuntien välityksellä kuoletuslainoja taikka osuuskassojen välityksellä kuoletusmaksuin lyhennettäviä kiinnityslainoja pienten omakotitalojen rakentamista varten kaupunkeihin, kauppaloihin, kaupunkien lähiympäristöihin, maaseudun taajaväkisiin asutuskeskuksiin sekä varsinaiselle maaseudulle. Tarkoituksena oli erityisesti maataloustyöväen asunto-olojen parantaminen.[1]
Rahaston varojen jakaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Omakotirahastoon kertyvät tulot jaettiin neljännesvuosittain tasan sosiaaliministeriön ja maatalousministeriön määrättävinä oleville tileille.[L 1] [L 2]
Sosiaaliministeriön määrättävänä olevalla tilillä olevat varat käytettiin pienten, enintään kaksi asuntoa käsittävien omakotitalojen rakentamisen edistämiseen kaupungeissa, kauppaloissa, taajaväkisiksi yhdyskunniksi julistetuissa ja niihin verrattavissa maaseudun väestökeskuksissa sekä kaupunkien, kauppaloiden, mainitunlaisten väestökeskusten ja huomattavimpien teollisuuslaitosten lähiympäristöissä, mikäli niissä noudatetaan hyväksyttävää rakennussuunnitelmaa.[1]
Maatalousministeriön määrättävänä olevalla tilillä olevat varat käytettiin pienten, yhden asunnon käsittävien omakotitalojen rakentamisen edistämiseen varsinaisella maaseudulla, ottaen huomioon niin irtaimen kuin vuosipalveluksessa olevan maataloustyöväen samoin kuin muun työväestön sekä siihen verrattavien käsityöläisten ja muiden pieneläjien asuntotarpeet.[1]
Lainojen myöntäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Omakotitalon, jonka rakentamista varten voitiin myöntää lainaa omakotirahastosta, tuli olla uudisrakennus. Sen tuli sijaita joko lainansaajan omistamalla taikka hänen vuokralla hallitsemallaan rakennustontilla tai asuntopalstalla, jonka vuokraoikeus oli siirrettävissä maanomistajaa kuulematta kolmannelle henkilölle.[1]
Lainoja omakotirahastosta myönnettiin joko kunnille tai osuuskassoille niiden antamaa velkakirjaa vastaan. Kunnan tai osuuskassan tuli käyttää rahastosta lainaksi saamansa varat asuntolainoiksi niitä rakennusyrityksiä varten, jotka asianomainen ministeriö tai sen määräämä viranomainen oli hyväksynyt. Kunta tai osuuskassa suoritti lainasta omakotirahastoon korkoa 3½ – 4 % jäljellä olevalle velkamäärälle sekä kuoletusta sen mukaan kuin siitä erikseen määrättiin. Lainan kuoletusajan tuli olla vähintään 25 vuotta.[1]
Kun kunta tai osuuskassa lainasi edelleen rakennuttajalle omakotirahastosta lainaksi saamansa varat, se oli oikeutettu vuosittain ottamaan rakennuttajalta lainan hoitokustannusten kattamiseksi puoli prosenttia kulloinkin jäljellä olevasta velkamäärästä. Kunta tai osuuskassa ei kuitenkaan saanut asettaa lainan korko- tai lyhennysehtoja lainansaajalle ankarammiksi kuin mihin sen oli ollut valtioon nähden itse sitouduttava.[1]
Lainan suuruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Omakotitalon rakennuttajalle myönnetyn asuntolainan suuruus sai olla enintään 40 % hyväksytyistä rakennuskustannuksista. Lisäehtona oli, että lainan määrä ei sen edelle kiinnitettyjen lainojen kanssa ei saanut nousta suuremmaksi kuin 75 %:iin rakennuskustannuksista. Jos kaupunkikunta, kauppala tai taajaväkinen yhdyskunta oli varannut erityisen alueen pienempiä omakotirakennuksia varten, rakennuttajalle voitiin myöntää asuntolaina, jonka suuruus oli enintään 75 % hyväksytyistä rakennuskustannuksista.[1]