Olympiafanfaari (Merikanto)

Olympiafanfaarin pääteema säveltäjän kirjeestä kesäkuulta 1952.

Olympiafanfaari on Aarre Merikannon säveltämä juhlafanfaari, jolla hän voitti vuonna 1939 Helsingin olympiakisojen fanfaarisävellyskilpailun. Olympiafanfaari on sävelletty 4 trumpetille, 4 käyrätorvelle, 3 pasuunalle, tuuballe ja patarummuille, ja Merikanto laati sekä orkesteri- että pianopartituurin.

Vuoden 1940 kesäolympialaiset oli alun perin tarkoitus järjestää Japanissa ja sitten Helsingissä. Kun Japani oli luopunut kisojen järjestämisestä, Helsingin olympialaisten järjestelytoimikunnan musiikkijaosto kokoontui ensimmäisen kerran huhtikuussa 1939 pohtimaan kisojen fanfaarikysymystä. Toimikunnan puheenjohtajaksi valittiin Yrjö Kilpinen, ja fanfaaria varten päätettiin järjestää sävellyskilpailu. Merikanto osallistui sävellyskilpailuun nimimerkillä ”Teräs”, ja hänet valittiin voittajaksi.

Säveltäjä Helsingin olympia­stadionin katsomossa kisojen aikana.

Kisat peruuntuivat toisen maailmansodan takia. Merikannon fanfaari oli välillä kadoksissa, mutta käsikirjoitus löydettiin vuonna 1951 ja fanfaaria päätettiin käyttää Helsingin olympialaisissa 1952. Järjestelytoimikunnan pyynnöstä Merikanto lyhensi viisiminuuttista fanfaaria parin minuutin mittaiseksi.

Olympiastadionilla fanfaarin esitti soittokunta, ja radiossa, olympiatiedotuksissa ja urheiluselostuksissa käytettiin nauhoitettuja 10, 20 ja 30 sekunnin fanfaareja. Nauhoitukset tehtiin elokuussa 1951. Olympiafanfaari levytettiin vielä kisojen jälkeen vuonna 1953.

Lähteet

• Heikinheimo, Seppo: Aarre Merikanto: Säveltäjänkohtalo itsenäisessä Suomessa, s. 410, 465, 467, 473, 479, 561. Helsinki: WSOY, 1985. ISBN 951-0-13319-1.