Olof Peter Swartz

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Olof Peter Swartz

Olof Peter Swartz (21. syyskuuta 1760 Norrköping, Ruotsi19. syyskuuta 1818 Tukholma) oli ruotsalainen kasvitieteilijä ja akateemikko. Hän oli Carl Linnén oppilas Uppsalan yliopistossa, jossa hänestä tuli lääketieteen tohtori. Vuosina 1783–1786 hän matkusti Pohjois- ja Etelä-Amerikassa tutustuen myös Länsi-Intian saaristoon. Hän teki merkittävää putkilokasvien, sammalten ja sienten ja jäkälien tutkimusta ja jäsentelyä Ruotsissa , mutta huomattavassa määrin myös Amerikassa. Hänestä tuli Bergiuksen puutarhan intendentti 1791 ja vuonna 1813 hänet nimitettiin Karoliinisen instituutin luonnonhistorian professoriksi. Hän nautti suurta kansainvälistä arvostusta ja oli jäsenenä muun muassa Saksan kansallisessa tiedeakatemia Leopoldinassa[1], Baijerin tiedeakatemiassa[2] sekä yhdysvaltalaisessa American Academy of Arts and Sciences'ssä.[3] Swartz oli myös tuottelias, hänen teoksiinsa kuuluu muun muassa Methodus museorum (1781), Nova genera et species plantarum (1791) ja Dispositio systematica museorum frondosum Sueciae (1800) sekä kolmiosainen Flora Indiæ occidentalis.[4][5][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. leopoldina.org Mitglieder seit 1652
  2. Bayerische Akademie der Wissenschaften
  3. Amacad.org
  4. Jaakko Forsman ym. toimituskunta: Iso Tietosanakirja osa 13, s. 71-72. Helsinki: Otava, 1937.
  5. Linnaeus' students huntbotanical.org. Viitattu 21.10.2017 (englanniksi).
  6. Swartz Nordisk Familjebok / Uggleupplagan 27.. Viitattu 21.10.2017 (ruotsiksi).