Olli Huopaniemi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Olli Veli Huopaniemi (13. elokuuta 1939 Laukaa26. kesäkuuta 2010) oli suomalainen juristi ja hovioikeuden presidentti.[1]

Huopaniemi kirjoitti ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta 1958. Hän valmistui oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1964 ja sai varatuomarin arvonimen 1966. Hän oli käräjä- ja kihlakunnantuomarina eri paikkakunnilla ja 1986–1988 työtuomioistuinneuvoksena. Vuonna 1988 hän sai nimityksen Korkeimman oikeuden jäseneksi ja oikeusneuvokseksi, mutta oli välillä virkavapaana ja toimi työtuomioistuimen presidenttinä 1992–1994. Vuonna 1994 hän sai nimityksen Helsingin hovioikeuden presidentin virkaan ja toimi tehtävässä vuoteen 2003, jolloin hän jäi eläkkeelle.[2]

Huopaniemi oli useissa oikeusministeriön asettamissa työryhmissä ja eri toimielimissä ja osallistui rikoslain kokonaisuudistuksen valmisteluun ja hyvin merkittävällä tavalla hovioikeusprosessia koskevan lainsäädännön uudistamiseen.[2]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helsingin hovioikeus 1952–2002: Ylioikeus yhteiskunnan peilissä. Helsingin hovioikeus, 2002. (Yhtenä kirjoittajista.)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tolonen, Jaana (toim.): Suomen lakimiehet – Finlands jurister 1988, s. 239. Suomen Lakimiesliiton kirjasarja, 99. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1988. ISSN 0585-9530. ISBN 951-640-395-6.
  2. a b Tuomioistuintyön jälki säilyy pitkään. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat 10.7.2010, s. C 8. Artikkelin maksullinen verkkoversio.