Oliver Wendell Holmes (nuorempi)
Oliver Wendell Holmes, Jr. (8. maaliskuuta 1841 Boston, Massachusetts, Yhdysvallat – 6. maaliskuuta 1935, Washington, D.C.[1]) oli yhdysvaltalainen juristi, tuomari ja oikeustieteilijä, joka toimi Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomarina yli 30 vuotta.[2]
Holmesin isä oli lääkäri ja kirjailija Oliver Wendell Holmes. Nuorempi Holmes palveli sotilaana Yhdysvaltain sisällissodassa, minkä jälkeen hän opiskeli oikeustiedettä Harvardin yliopistossa. Uransa alussa hän toimi American Law Review'n toimittajana ja julkaisi merkittävän teoksen The Common Law (1881). Holmes nimitettiin Harvardin yliopiston professoriksi vuonna 1882, Massachusettsin korkeimman oikeuden tuomariksi vuonna 1889, ja presidentti Franklin D. Roosevelt nimitti hänet vuonna 1902 Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomariksi.[2]
Oikeustiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Holmes kuuluu amerikkalaisen oikeusrealismin varhaisimpiin edustajiin, ja häntä on myös pidetty suuntauksen perustajana[3][4]. Holmesin oikeusteoria kiteytyy hänen toteamuksiinsa, että "oikeuden elämä ei ole ollut logiikkaa, vaan kokemusta" (engl. the life of the law has not been logic; it has been experience) ja "oikeus ei ole taivaalla leijuva henkiolento" (engl. the common law is not a brooding omnipresence in the sky)[5][6]. Holmesin teoriassa oikeus ilmenee tuomioistuinten ja viranomaisten faktisina reaktiotapoina, eli se on ajasta, paikasta ja olosuhteista riippuvainen tosiasiallinen entiteetti, jota hallitsevat tavoitteelliset näkökohdat.[7] Esimerkiksi yksityisoikeudellisen sopimuksen sitovuus merkitsee Holmesille vain todennäköisyyttä, että tuomioistuin määrää sopimusta rikkoneelle taholle vahingonkorvausvelvollisuuden.[6] Hänen mukaansa oikeustieteen tulee lähestyä oikeutta lainrikkojan näkökulmasta ja pyrkiä laatimaan ennustuksia tuomioistuinten tulevista ratkaisuista.[8][9]. Holmes ei pitänyt kovin luotettavana perinteisten oikeuslähteiden, kuten lainsäädännön ja prejudikaattien, tuottamaa tietoa, ja tiedon tuleekin sen lisäksi perustua empiiristen yhteiskuntatieteiden tuottamaan uudenlaiseen ja luotettavampaan tietoon oikeudesta ja yhteiskunnasta.[6]
Holmesin käsityksen ongelmana on pidetty sitä, että kun preskriptiivinen eli ohjaava normi korvataan tosiasiallisen käyttäytymisen deskriptiolla eli kuvauksella, ei ole enää mittapuuta sille, millä kriteereillä tietty tuomioistuinratkaisu voidaan katsoa oikeelliseksi eli lainmukaiseksi. Holmesin ehdottama lainrikkojan näkökulma oikeuteen siis sivuuttaa tuomarin oikeudellisen tiedonintressin.[5][10] Holmesin on katsottu ennakoineen oikeuden yhteiskuntatieteellisen analyysin läpimurtoa 1900-luvulla. Hänen ennustuksensa sen merkityksestä oikeustieteessä on osoittautunut sikäli oikeaksi, että esimerkiksi oikeussosiologia ja oikeustaloustiede ovat nousseet perinteisen lainopin rinnalle, mutta sikäli väärässä, että ne eivät ole syrjäyttäneet sitä.[11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laakso, Seppo: Lainopin teoreettiset lähtökohdat. Tampere: Tampereen yliopisto, 2012.
- Siltala, Raimo: Oikeudellisen ajattelun perusteet - Pääsykoekirja 2/2010. Turku: Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2010.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Fuller, Edmund: Oliver Wendell Holmes, Jr. Britannica.com. Viitattu 15.9.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Chew, Robin: Oliver Wendell Holmes, Jr. Lucidcafe. 1996. Arkistoitu 1.4.2004. Viitattu 19.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Laakso 2012, s. 64
- ↑ Siltala 2010, s. 104
- ↑ a b Laakso 2012, s. 65
- ↑ a b c Siltala 2010, s. 107
- ↑ Laakso 2012, s. 67
- ↑ Siltala 2010, s. 106
- ↑ Laakso 2012, s. 66
- ↑ Siltala 2010, s. 109
- ↑ Siltala 2010, s. 112–113
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oliver Wendell Holmes (nuorempi) Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
