Olga Manner

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Olga Manner
Henkilötiedot
Syntynyt17. helmikuuta 1883
Mäntsälä
Kuollut17. lokakuuta 1938 (55 vuotta)
Leningrad
Ammatti toimittaja, suomentaja
Poliitikko
Puolue SDP, SKP, NKP
Puoliso Kullervo Manner (1908–1922)

Olga Maria Manner (ven. Ольга Августовна Маннер, synt. Seger, vuodesta 1906 Arjanne, 17. helmikuuta 1883 Mäntsälä – 17. lokakuuta 1938 Leningrad) oli suomalainen toimittaja ja suomentaja, joka tunnettiin myös feministinä. Sosialidemokraattisessa naisliikkeessä vaikuttaneen Olga Mannerin puoliso oli suomalaisen työväenliikkeen johtohahmoihin lukeutunut Kullervo Manner. Sisällissodan jälkeen pariskunta pakeni Neuvosto-Venäjälle ja Olga Manner teloitettiin myöhemmin Stalinin vainojen aikana.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Torppariperheeseen syntyneen Mannerin vanhemmat olivat August Seger (1857–1895) ja Flora Sofia Fredriksdotter (s. 1860). Hänen veljensä oli varatuomari Oskari Arjanne, joka vaikutti myös sosialidemokraattisessa työväenliikkeessä.[1] Isän kuoleman jälkeen sisarukset muuttivat äitinsä kanssa Porvooseen. Oskari Arjanne kirjoitti ylioppilaaksi Porvoon suomalaisesta yhteiskoulusta, mutta Olga ei käynyt kouluja.[2]

Vuosisadan vaihteessa Manner liittyi Porvoon työväenyhdistykseen, jonka naisosastoa hän oli perustamassa. Manner toimi myös naisosaston puheenjohtajana. Työväenliikkeen parissa hän tutustui Porvoossa ilmestyneen Työläinen-lehden päätoimittajaan Kullervo Manneriin, jonka kanssa hän solmi siviiliavioliiton vuonna 1908. Pariskunta oli lapseton, mutta heidän kasvattinaan oli Olgan veljenpoika. Vuonna 1909 pariskunta muutti Helsinkiin Kullervon saatua paikan Työmiehen toimituksesta. Kullervo Mannerin elämäkerran kirjoittaneen Matti Lackmanin mukaan Olga Manner oli perehtynyt työväenaatteeseen aviomiestään syvällisemmin ja toimi myös hänen opettajanaan. Lisäksi Lackman katsoo Olgan auttaneen Kullervo Mannerin nousua suomalaisen työväenliikkeen huipulle, mutta jääneen itse taustalle tämän edettyä nopeasti urallaan.[3]

Olga Manner oli Helsingin Työväenyhdistyksen naisosaston puheenjohtaja 1913–1916 ja vuonna 1913 hänet valittiin myös Sosialidemokraattisen Naisliiton liittotoimikuntaan. Lisäksi Manner toimi liiton julkaiseman Työläisnainen-lehden avustajana.[4] Keväällä 1917 hänet valittiin seitsenhenkiseen komiteaan, jonka tehtävänä oli Työväen Järjestönuorten Liiton toiminnan käynnistäminen.[5] Sisällissodan aikana Manner valittiin naisliiton edustajana Työväen pääneuvoston varajäseneksi. Hänestä tuli myös punaisten nimittämän Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen.[6] Kullervo Manner puolestaan toimi Suomen kansanvaltuuskunnan puheenjohtajana. Sodan loppuvaiheessa pariskunta pakeni Viipurista Neuvosto-Venäjälle ilmeisesti Olgan painostuksesta.[3]

Neuvostoliitossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 1918 Mannerit osallistuivat Moskovassa pidettyyn Suomen Kommunistisen Puolueen perustavaan kokoukseen. Vuonna 1920 Olga Manner todisti Pietarissa niin sanottuja Kuusisen klubin murhia. Hän oli Aura Kiiskisen seurassa kuuntelemassa kerholla järjestettyä tilaisuutta, kun joukko punaupseereita hyökkäsi paikalle ja surmasi kahdeksan henkilöä. Manner ja Kiiskinen olivat myös vaarassa joutua ammutuiksi puolustaessaan Kullervo Manneria häntä vastaan kohdistetuilta syytöksiltä. Kullervo Manner ei itse ollut paikalla.[3]

Mannerien avioliitto päättyi vuonna 1922 Kullervon aloitettua suhteen Hanna Malmin kanssa. Eron raskaasti ottanut Olga yritti itsemurhaa lääkkeillä, mutta hänet ehdittiin toimittamaan ajoissa sairaalaan. Tapahtumat herättivät Olgassa myös kostonhalun. Hän uhkasi lähettää sanomalehdille paljastuksia aviomiehestään ja muista suomalaisten kommunistien johtohahmoista sekä Hanna Malmin menneisyydestä. Kullervo Manner pelkäsi julkisuuskuvansa puolesta erityisesti Suomessa ja pyysi kontrollikomiteaa puuttumaan asiaan, koska paljastukset saattaisivat vahingoittaa myös puoluetta. Lopulta Olga joutui toverituomioistuimeen, jossa hän luopui suunnitelmistaan.[3][7]

Leningradiin asettunut Manner työskenteli NKP:n propagandistina sekä Valtion kustannusliike Kirjan suomentajana.[8] Lisäksi hän toimitti muun muassa Vapaus-lehden naistensivuja ja kuului 1920-luvun lopulta lähtien Työläis- ja talonpoikaisnainen -lehden avustajakuntaan. Kirjoituksissaan Manner uskalsi myös arvostella Neuvostoliiton oloja. Kritiikki kohdistui erityisesti hänen ”pikkuporvarillisina” pitämiinsä puoluevirkailijoihin. Mannerin mukaan yhteiskuntaan oli muodostunut tavallista kansaa parempaa elämää viettävä etujoukko, joka oli etääntyneen kauaksi työväestöstä.[3]

Manner vangittiin kesäkuussa 1938, jolloin hän yritti pidätyksen yhteydessä itsemurhaa. Lokakuussa Manner sai kuolemantuomion neuvostovastaisesta ja vastavallankumouksellisesta agitaatiosta syytettynä artikla 58:n nojalla. Hänet ammuttiin Leningradissa 17. lokakuuta 1938.[8] Hieman myöhemmin talvisodan aikana Suomessa kiersi huhuja, joiden mukaan Manner olisi yksi Radio Moskovan propagandaäänistä eli ”Tiltuista”.[2]

Teoksia ja suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ammatillisen liikkeen järjestökysymyksiä : ammatillisessa liikkeessä toimivan tieto- ja käsikirja. Suomentanut Einari Laaksovirta ; Olga Manner. Leningrad ; Petroskoi: Kirja ; Karjalan A.S.N.T:n ammattiliittojen neuvosto, 1927.
  • Pokrovski, M. N.: Venäjän historia lyhyin piirtein : I ja II osa. Suomentanut Olga Manner. Leningrad: Kirja, 1927.
  • Monosov, S. M.: Vallankumousliikkeiden historia : lännen kumousliikkeiden historia. Suomentanut Olga Manner. Leningrad: Kirja, 1929.
  • Pulkkinen, Hannes ; Manner, Olga: Kommuuni Työ : Amerikan suomalaisten työläisten perustama kollektiivinen talous Neuvostoliitossa. Leningrad: Kirja, 1931.
  • Lvov, V. N.: Maapallon synty. Suomentanut Olga Manner. Leningrad: Kirja, 1934.
  • Rodnyh, A. A.: Raketit ja rakettilaivat. Suomentanut Olga Manner. Leningrad: Kirja, 1934.
  • Kon, Felix: Vallankumouksen lipun alla. Suomentanut Olga Manner. Leningrad: Kirja, 1936.
  • Jasenski, Bruno: Ihminen vaihtaa nahkansa. Suomentanut Olga Manner. Leningrad: Kirja, 1937.
  • Puškin, Aleksandr: Valitut teokset. IV kirja : Romaaneja ja kertoelmia. Suomentanut Jalmari Virtanen ; Olga Manner. Leningrad: Kirja, 1937.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Keravuori, Kirsi: Arjanne, Oskari (1888–1962) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 4.5.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 16.4.2021.
  2. ↑ a b Klipp. Borgåbladet, 11.1.1940, nro 4, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.4.2021. (ruotsiksi)
  3. ↑ a b c d e Lackman, Matti: Kullervo Manner : kumouksellisen muotokuva. Somero: Amanita, 2017. ISBN 978-952-53308-4-7.
  4. ↑ Kaskikorpi, Pirkko: Olga Manner 2018. Helsingin Työväenyhdistyksen Naisosasto. Viitattu 16.4.2021.
  5. ↑ Työväen järjestönuorten liitto 10-vuotias. Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 4.10.1927, nro 229, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.4.2021.
  6. ↑ Kunnalliset asiat Helsingissä punaisten käsissä. Uusi Suometar, 5.5.1918, nro 49, s. 10. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.4.2021.
  7. ↑ Paastela, Jukka ; Rautkallio, Hannu (toim.): Rakas kallis toveri : Kullervo Mannerin ja Hanna Malmin kirjeenvaihtoa 1932–1933, s. 11, 13–14. Porvoo ; Helsinki ; Juva: WSOY, 1997. ISBN 978-02204-5-0.
  8. ↑ a b Маннер, Ольга Августовна Teloitettujen suomalaisten luettelo. Inkerin Liitto. Viitattu 16.4.2021. (venäjäksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Olga_Manner&oldid=19768145”