Kansalaislaulu
Kansalaislaulu (Olet maamme armahin Suomenmaa) on J. H. Erkon vuonna 1883[1] kirjoittama isänmaallinen laulu, jonka sävelmänä on vanha kansansävelmä Kreivin sylissä istunut.[2][3] Se ilmestyi alun perin kokoelmassa Uusia runoelmia.[1]
Laulusta tunnetaan parhaiten ensimmäinen säkeistö, joka sävyltään muistuttaa vanhempia, lähinnä maisemaa ihannoivia isänmaallisia lauluja, kuten Maamme laulua.[4]. Se on alun perin kuitenkin tarkoitettu vain johdannoksi ja poikkeaa oleellisesti vasta laulun myöhemmissä säkeistöissä ilmenevästä varsinaisesta sanomasta, joka esimerkiksi Matti Klingen tulkinnan mukaan on radikaalinen, miltei utopistis-sosialistinen, ja ilmentää tuolloisen nuorsuomalaisen puolueen ja sen edeltäjän K.P.T:n aatemaailmaa.[4] Niinpä laulussa toivotaan maailman kummastelevan sitä, miten tarmokkaasti Suomessakin toimitaan edistyksen ja muiden arvokkaiden ihanteiden puolesta. Laulun loppupuolen säkeistöjä lauletaan kuitenkin harvoin[4], ja monissa laulukirjoissakin ovat sen alkuperäisistä 12 säkeistöstä mukana vain neljä ensimmäistä sekä kymmenes ja kahdestoista, joskus myös yhdestoista säkeistö.[5][6][7]
Kansalaislaulu omaksuttiin jo kirjoittajansa elinaikana suomalaisten nuorisoseurojen tunnuslauluksi.[8]
Kansalaislaulun alkusanat (Olet maamme armahin Suomenmaa) sekä sävelmän alkutahdit on lainattu ironisessa mielessä myös Emil Reteen vuonna 1967 kirjoittamaan ja Irwin Goodmanin esittämään[9] lauluun Ryysyranta, jonka sävy kuitenkin on kokonaan toinen.
Kansalaislaulun sävelmän voi tunnistaa myös tunnetusta virolaisesta isänmaallisesta laulusta Sind surmani, joka laulettiin ensi kerran Viron ensimmäisillä laulujuhlilla vuonna 1869. Säveltäjä Aleksander Kunileidia innoitti työssään sama kansansävelmä Kreivin sylissä istunut, jonka hän oli ilmeisesti löytänyt Karl Collanin kansanlaulukokoelmasta.[10][11]
Laulun sanat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1. Olet maamme, armahin Suomenmaa,
ihanuuksien ihmemaa.
Joka niemeen, notkohon saarelmaan
kodin tahtoisin nostattaa.
2. Kodin ympäri viljavat vainiot
kalarantoja kaunistais,
Jalon kansan kuntoa laulelmat
yli aaltojen kuljettais.
3. Saisi kuulla maailma kummakseen,
miten täälläkin taistellaan,
pyhän, kauniin, oikean voitollen
ilojuhlina riemuitaan.
4. Kuinka kansa, pieni ja köyhäkin
edistykselle uhria toi,
ihanteen, jalon aatteen alttariin
rovon viimeisen kantaa voi.
5. Kuinka uskaltaa sekä toivoa
tämä kansa on tohtinut,
vaikka vallitsi nälkä, kuolema,
valo maast' oli sammunut.
6. Tohti toivoa sekä voittaakin,
valon temmata soihdukseen;
omat laulunsa nostaa kuultaviin
ihanimmaksi oppaakseen.
7. Ja se kuinka nyt kuohuu nuoruuttaan
kuni kihlattu morsian.
Vapautta se häiksensä valmistaa
tulevaisuuden juhlahan.
8. Sitä varten kansa nyt kilvan käy
isänmaallensa uhraamaan,
valon liedellä nuoriso valmistuu
toivon-aikoja ohjaamaan.
9. Nosta, nosta jo henkesi kahleistaan,
satavuosia sortunut!
Kansa yksi on Suomessa, yhdellen
voiton arpa on langennut.
10. Työhön, työhön yhtenä kansana siis
rehellisehen, arvoisaan!
Saman maan, saman kansan onnellen
joka korsikin kannetaan.
11. Kuka kurja hylkien silmäilee
suuriarvoinen alhempaan?
Saman arvon, kunnian ansaitsee,
joka mies on paikallaan!
12. Kaikki, kaikk' ylös yhtenä miehenä nyt
Suomen onnea valvomaan!
Hetken työ tuhatvuosihin vaikuttaa,
isänmaahan ja maailmaan.[12]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kokoelma suomalaista runoutta, Nuorison ihanteet phpoint.fi. Viitattu 20.10.2011.
- ↑ Aapeli Vuoristo, Marja Arvola, Satu Ilta: Suuri toivelaulukirja 2, s. 29. Helsinki: Musiikki Fazer, Suuri suomalainen kirjakerho, 1977. ISBN 951-643-618-8.
- ↑ Mikko Heiniö: What is “Finnish” in Finnish music? FMQ Finnish Music Quarterly. 13.3.1992. Helsinki: Music Finland. Viitattu 14.5.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c Matti Klinge: Suomen sinivalkoiset värit, kansallisten ja muidenkin symbolien vaiheista ja merkityksestä, s. 198-200. Otava, 1982. ISBN 951-1-06877-6.
- ↑ esim. Suuri toivelaulukirja 2, Timo Leskelä: Kultaiset koululaulut vanhoilta ajoilta, s. 299. Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-4407-4.
- ↑ Virpi Lehikoinen, Ari Nieminen, Pekka Sipilä, Heikki Uusitalo: Kultainen laulukirja, s. 12. Gummerus, 1997. ISBN 951-757-178-X.
- ↑ Jorma Pukkila, Matti Rautio: Musiikkia oppimaan, s. 314. Musiikki Fazer, 1965.
- ↑ Valistusta nuorisolle: Runoilija J.H. Erkko ja maamies Matti Sippola, nuorisoseura-aatteen soihdunkantajat Jarmo Haapamäki. Viitattu 20.10.2011.
- ↑ Heikki Uusitalo: Suuri toivelaulukirja 10, s. 144. Fazer Musiikki, Suuri suomalainen kirjakerho, 1993. ISBN 951-643-719-2.
- ↑ Elmar Arro: Geschichte der estnischen Musik, Band I, s. 115–120, Der Fall Kunileid. Tartto: Akadeemiline Kooperatiiv, 1933.
- ↑ Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen Estofilia. 2018. Tallinna: Suomen suurlähetystö. Viitattu 14.5.2018. (viroksi) (suomeksi)
- ↑ J. H. Erkko: Valitut: Runoja etsiville, s. 54-56. Kirjastudio, 2005. ISBN 952-482-002-1.