Olen yhä täällä
| Olen yhä täällä | |
|---|---|
| Ainda Estou Aqui | |
 |
|
| Ohjaaja | Walter Salles |
| Käsikirjoittaja | Murilo Hauser Heitor Lorega |
| Perustuu | Marcelo Rubens Paivan kirjaan |
| Tuottaja | Maria Carlota Bruno Martine de Clermont-Tonnerre Rodrigo Teixeira |
| Säveltäjä | Warren Ellis |
| Kuvaaja | Adrian Teijido |
| Leikkaaja | Affonso Gonçalves |
| Lavastaja | Carlos Conti |
| Pääosat | Fernanda Torres Selton Mello Fernanda Montenegro |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Brasilia Ranska |
| Tuotantoyhtiö | VideoFilmes RT Features MACT Productions |
| Ensi-ilta |
|
| Kesto | 137 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | portugali |
| Aiheesta muualla | |
| Virallinen sivusto | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Olen yhä täällä (port. Ainda Estou Aqui) on vuonna 2024 ensi-iltansa saanut draamaelokuva, jonka on ohjannut Walter Salles. Elokuva kertoo brasilialaisen poliitikon Rubens Paivan elämästä sekä katoamisesta vuonna 1971.
Musiikin elokuvaan on säveltänyt Nick Cave and the Bad Seeds -yhtyeessä soittava Warren Ellis.[1]
Olen yhä täällä sai ensi-iltansa 1. syyskuuta 2024 Venetsian elokuvajuhlilla, missä se palkittiin parhaan käsikirjoituksen palkinnolla. Suomessa se saa ensi-iltansa 14. maaliskuuta 2025.[2]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eletään vuotta 1970 Brasiliassa. Entinen kongressiedustaja ja rakennusinsinööri Rubens Paiva asuu Rio de Janeirossa vaimonsa Eunice Paivan sekä viiden lapsensa kanssa. Heille sotilasdiktatuuri näyttäytyy lähinnä helikoptereina taivaalla tai ikävinä uutisina televisiossa. Kunnes eräänä päivänä aseistautuneet miehet tulevat hakemaan Rubensin kuulusteltavaksi. Sitten hänen vaimonsa ja yksi tyttäristä viedään myös kuulustelukeskukseen. Eunicea kuulustellaan ja yritetään saada ilmiantamaan tuttaviaan. Sellissä ollessaan hän kuulee miten muita vankeja kidutetaan.
Lopulta Eunice päästetään kotiin. Hän alkaa selvittämään miehensä kohtaloa ja samalla yrittää pitää huolta lapsistaan vaikka epätietoisuus ahdistaa ja perheen talous on tiukilla. Kuinka kertoa lapsille heidän kadonneesta isästään, kun itsekkään ei tiedä juuri mitään. Eunice suojelee lapsiaan antamalla heille ilon ja toivon hetkiä peittäen samalla oman surunsa ja ahdistuksensa.
Elokuva perustuu Rubens Paivan pojan Marcelo Rubens Paivan muistelmateokseen isänsä kohtalosta.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Fernanda Torres | … | Eunice Paiva |
| Fernanda Montenegro | … | Eunice Paiva vanhempana |
| Selton Mello | … | Rubens Paiva |
| Guilherme Silveira | … | Marcelo Rubens Paiva |
| Antonio Saboia | … | Marcelo Rubens Paiva aikuisena |
| Valentina Herszage | … | Vera Paiva |
| Luiza Kosovski | … | Eliana Paiva |
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva palkittiin Venetsian elokuvajuhlilla 2024 parhaasta käsikirjoituksesta (Murilo Hauser ja Heitor Lorega).[3]
Elokuvassa näyttelevä Fernanda Torres palkittiin roolistaan paras naispääosa draamaelokuvassa Golden Globe -palkinnolla tammikuussa 2025.[4] Se oli myös ehdolla parhaan ei-englanninkielisen elokuvan sarjassa.[4]
Elokuva sai parhaan kansainvälisen elokuvan Oscar-palkinnon 2025.[5] Lisäksi se oli ehdolla parhaan elokuvan palkinnon saajaksi ja Fernanda Torres oli ehdolla parhaan naispääosan palkinnon saajaksi.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Warren Ellis imdb.com. IMDb.com, Inc. Viitattu 4.3.2025. (englanti)
- ↑ Finnkino - Olen yhä täällä Finnkino. Viitattu 3.3.2025.
- ↑ Raatikainen, Jesse: Almodóvar ja Nicole Kidman palkittiin Venetsian elokuvajuhlilla – Lue lista voittajista täältä! episodi.fi. 7.9.2024. Pop Media Oy. Viitattu 4.3.2025.
- 1 2 Golden Globes | Winners & Nominees 2025 goldenglobes.com. Golden Globes. Viitattu 4.3.2025. (englanti)
- 1 2 The 97th Academy Awards | 2025 www.oscars.org. 10.2.2025. Viitattu 3.3.2025. (englanniksi)