Olavi Susikoski
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: yksityiskohtiin nähden liian vähän viitteitä vielä |
Leo Olavi Susikoski on rikostarkastaja ja päähenkilönä useissa Mauri Sariolan rikosromaaneissa. Susikoski on syntyisin Hämeestä, Hattulan kirkon vaiheilta, syntynyt vuonna 1927[1]. Sariolan ensimmäisessä romaanissa Laukausten hinta (1956) Susikoski työskentelee komisarion virassa Kuopion Lääninrikospoliisissa. Koulutukseltaan hän on aluksi varanotaari, myöhemmin varatuomari. Romaanista Rotat pois laivasta (1956) ilmenee, että hän on muuttanut Helsinkiin ja saanut komisarion viran keskusrikospoliisissa.[2] Rikostarkastajaksi hän ylenee teoksessa Sumua Susikosken yllä (1961). Romaaneissa Susikoski ottaa omansa (1959) ja Susikoski virittää ansan (1970) kerrotaan Susikosken asuvan Pohjois-Haagassa.[3][4]
Susikoski-hahmon esikuvaksi mainitaan Helsingin poliisissa toiminut komisario Martti Salander, johon Sariola tutustui toimiessaan Helsingin Sanomien rikostoimittajana. Elokuvissa Susikoskea ovat esittäneet Ismo Kallio ja Åke Lindman. Kallio esiintyy Susikoskena Yrjö Nortan Kolmas laukaus -ohjauksessa (1959), joka perustuu romaaniin Rotat pois laivasta (1956). Lindman esittää Susikoskea Lars G. Thelestamin ohjaamassa elokuvassa Tuntematon ystävä (1978), joka pohjautuu romaaniin Susikoski virittää ansan (1970).
Mauri Sariolan lesken Tuula Sariolan nimissä julkaistiin myöhemmin kaksi dekkaria, joissa Susikoski herätettiin henkiin: Susikosken paluu (1992) ja Susikoski Orilammella (1994). Kaikkiaan Tuula Sariolan nimissä ilmestyi kuusitoista kirjaa, joista valtaosa dekkareita. Vuonna 2006 paljastui, että kirjat oli kirjoittanut Sarioloiden pitkäaikainen ystävä, mäntyharjulainen toimittaja Ritva Sarkola.
Luonnehdinta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Susikoski on pitkä, leveäharteinen, sivistynyt, kohtelias, asiallinen, hyvin pukeutunut[5] ja rauhallinen, vaikka tutkimusten junnatessa saattaa ärtyneenä ivailla työtovereitaan. "Harmaissa silmissä oli terävä tuike ja riuskoissa liikkeissä hillittyä, latautunutta voimaa", Sariola kuvasi hahmoaan. Susikoski sanoo romaanissa Susikosken ajojahti (1974) olevansa kotoisin Etelä-Hämeestä "jonkinkokoiselta" maatilalta, jossa on "satakymmenen hehtaaria viljeltyä. Ja neljäsataa metsää". Hän taisteli luutnanttina jatkosodan viime vaiheissa, sotilasarvoltaan hän on reservin majuri. Susikoski on poikamies, mutta hänellä on aina riittänyt silmää naiskauneudelle. Hän rakastuu ainakin teoksissa Susikoski ottaa omansa (1959), Susikosken elämän kevät (1969), Susikoski virittää ansan (1970) ja Susikoski päiväntasaajalla (1980). Ajatusta Susikosken naimisiinmenosta Sariola pohti päiväkirjassaan kirjoittaessaan Susikosken ajojahti -romaania kevättalvella 1974.[6]
Susikoski ajaa laatuautoilla, heti ensimmäisessä teoksessa Laukausten hinta hänen ajokkinaan on perin erikoinen Mercedes-Benz 180 Cabrio, jonka hän tosin hankki käytettynä lääkärisedältään. Myöhemmin hänellä on Mercedes 220SE, Volkswagen 1600, ja useita Saabeja. Saabiin Susikoski siirtyi 1970-luvulla.[7] Romaanissa Susikosken ajojahti hänellä on malliltaan täsmentämätön BMW (kirjoitettuna yksinkertaisella V:llä läpi kirjan). Hän tupakoi, polttaen aluksi piippua, myöhemmin savukkeita (Sariola kertoi avoimesti solmineensa tupakkafirmojen kanssa sopimuksia Susikosken savukemerkistä) ja käyttää alkoholia joskus runsaastikin, mutta ei esiinny koskaan humaltuneena; ainoa vihje siihen suuntaan on Susikosken elämän kevät -kirjassa jossa hänen sanotaan juoneen illan mittaan niin paljon klipperiviskiä että hänestä tuntui että selkään kasvoivat mastot purjeineen. Romaanissa Sininen lyhty Susikoski juhlii tuttavan kanssa viikonlopun niin, että "oli siinä tuhottu jokunen pullo Chivas Regalia".
Susikoski arvostaa perinteistä, pitkäjännitteistä poliisityötä, jossa rikoksen selvittäminen perustuu kärsivälliseen tutkintaan ja yksityiskohtien kokoamiseen. Hän inhoaa Sherlock Holmesin tyyppisiä yksityisetsiviä, jotka toimivat ilman poliisin valtuuksia ja ratkaisevat jutut päättelemällä, nojatuolissaan istuen.
Romaanissa Susikoski ottaa omansa paljastuu, että Susikoski harrastaa laaja-alaisesti kirjallisuutta. Hänen kirjahyllynsä on tarkassa järjestyksessä kirjojen aihepiirin mukaan. Kaunokirjalliset teokset ovat aakkosjärjestyksessä kirjailijan nimen mukaan. Yhdellä hyllyllä on ainoastaan meriromaaneja, joista C. S. Foresterin Hornblower-sarja on kunniapaikalla.[8] Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan Susikoski on lukenut useaan kertaan.[9]
Mauri Sariolan kirjoittamat Susikoski-romaanit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laukausten hinta (Salama 25) 1956
- Rotat pois laivasta (Salama 29) 1956
- Revontulet eivät kerro (Salama 40) 1957
- Leivätön pöytä on katettu (Salama 46) 1958
- Susikoski ottaa omansa (Salama 58) 1959
- Kohtalokas Itämeren risteily (Salama 69) 1959
- Sumua Susikosken yllä (Salama 89) 1961
- Minä, Olavi Susikoski 1963
- Aina roiskuu kun rapataan 1964
- Pyykki on pantu ja pysyy 1965
- Niin syvä on kuin pitkäkin 1965
- Elomme merta laiva purjehtii 1966
- Susikosken vaikein juttu 1967
- Susikosken elämän kevät 1969
- Susikoski virittää ansan 1970
- Kolmen valtakunnan vainaja 1971
- Surma surutalossa 1973
- Susikosken ajojahti 1974
- Enkeli lumessa 1975
- Koltan uni 1975
- Onko teillä ruiskukkia? 1977
- Sininen lyhty 1978
- Seidan silmä 1978
- Susikoski ahtojäissä 1979
- Susikosken omatunto 1979
- Susikoski päiväntasaajalla 1980
- Petroskoin keltainen kissa 1980
- Ison kalan katiska 1981
- Pieni anoo, iso sanoo 1981
- Susikosken tulikoe 1982
- Susikoski sulhaspoikana 1982
- Ne viulut vasta maksoi 1983
- Susikoski ja kolmen naisen talo 1984
Lehtien jatkokertomuksista kootut Susikoski-kirjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kutsukaa rikostarkastaja Susikoski 1981
- Kutsuvieraana kuolema 1982
- Rommelin poikien hauta 1982
- Marita Eisenin tapaus 1983
- Susikosken kuuma loma 1983
- Kalliit katkerat muistot 1984
- Susikoski puuttuu peliin 1984
- Susikosken palapeli 1985
- Viides vieras 1988
- Laulujen lunnaat 1990
- Seitsemän kertaa Susikoski 2003
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kallio, Tuija: Mauri Sariola suomalaisen poliisiromaanin pioneeri. (Pro gradu -tutkielma, Suomen kirjallisuus,Tampereen yliopisto) T. Kallio, 2016. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.7.2021).
- Sariola, Mauri (toim. Reijo Ikävalko): Hyvästi, Sammatin kuu: Mauri Sariolan päiväkirja 1970-1985. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1987. ISBN 951-20-2918-9. }
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kallio 2016. 27
- ↑ Sariola: Rotat pois laivasta, s. 72.
- ↑ Sariola: Susikoski ottaa omansa, s. 45.
- ↑ Sariola: Susikoski virittää ansan, s. 61.
- ↑ Kallio 2016. 28
- ↑ Hyvästi Sammatin kuu: Mauri Sariolan päiväkirja 1970-1985, s.41
- ↑ Kallio 2016. 38
- ↑ Sariola: Susikoski ottaa omansa, s. 41.
- ↑ Sariola: Sininen lyhty, s. 25–26.