Olavi Rove
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten telinevoimistelu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Lontoo 1948 | joukkuekilpailu | |
 Hopeaa |
Lontoo 1948 | hyppy | |
 Pronssia |
Helsinki 1952 | joukkuekilpailu | |
| MM-kilpailut | |||
| Hopeaa |
Basel 1950 | renkaat | |
| Hopeaa |
Basel 1950 | hyppy | |
| Hopeaa |
Basel 1950 | nojapuut | |
| Hopeaa |
Basel 1950 | joukkuekilpailu | |
| Pronssia |
Basel 1950 | moniottelu | |
Olavi Antero Rove (alk. Grönfelt, 29. heinäkuuta 1915 Helsinki – 22. toukokuuta 1966 Helsinki)[1] oli suomalainen telinevoimistelija ja olympiavoittaja.[2]
Rove voitti Baselin MM-kisoissa 1950 moniottelun MM-pronssia. Hän voitti lajikohtaisissa kilpailuissa kolme MM-hopeaa nojapuilla, renkailla ja hypyissä. Rove oli mukana myös Suomen joukkueessa, joka voitti joukkuekilpailussa MM-hopeaa.[3] Seuraavana vuonna hän voitti uransa ensimmäisen moniottelun Suomen-mestaruuden.[4]
Olavi Rove oli parhaimmillaan hypyssä, renkailla ja nojapuilla. Hypyssä hän otti olympiahopeaa Lontoossa vuonna 1948 kalahypyllään, jolla hävisi voittajalle Paavo Aaltoselle vain 0.1 pistettä. Renkailla Rove oli yhdeksäs, nojapuilla kymmenes, hevosella 23:s ja rekillä 15:s. Lopullisissa yhteispisteissä (12-ottelu) hän sijoittui kymmenenneksi.[2]
Pohjoismaiden mestaruuden hän vei 6-ottelussa kahdesti peräkkäin: vuonna 1947 Kööpenhaminassa ja vuonna 1949 Bergenissä. Vuonna 1952 Helsingin olympialaisissa Rove oli hankkimassa joukkuepronssia.[2]
Innostuksen voimistelua kohtaan Rove sai jo kouluaikoinaan. Mäenlasku ja hiihto olivat aluksi sivulajeja, myöhemmin pesäpallo ja slalom. Harjoittelu Einari Teräsvirran kanssa antoi uskoa omiin kykyihin. Lopullinen murtautuminen Suomen eturiviin tapahtui vuonna 1947, jolloin hän sijoittui SM-hopealle Teräsvirran jälkeen. Renkailla hänen ristiriipuntansa kohosi Suomen parhaaksi ja hypyn lennokkuus toi hänelle usein voittoon tarvittavat pisteet. Maaotteluissa hän edusti Suomea yhdeksän kertaa ja toi voiton hypyssä vuoden 1948 Sveitsi-, vuoden 1949 Unkari- ja vuoden 1950 Tšekkoslovakia-ottelussa. Vielä aktiiviuransa kestäessä Rove ryhtyi Suomen Voimisteluliiton koulutusohjaajaksi, jona toimi vuosina 1950–1955. Suomen parhaaksi voimistelijaksi Rove valittiin vuosina 1950 ja 1951. Vuonna 1950 Rove valittiin Suomen neljänneksi parhaaksi urheilijaksi. Rove oli ammatiltaan voimistelunopettaja ja hän edusti Helsingin Katajaisia ja Helsingin Voimistelijoita.[2]
Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Olympiakultaa Lontoo 1948 (joukkuekilpailu)
- Olympiahopeaa Lontoo 1948 (hyppy)
- Olympiapronssia Helsinki 1952 (joukkuekilpailu)
- MM-kilpailut Basel 1950: neljä hopeaa (joukkuekilpailu, renkaat, hyppy, nojapuut) ja yksi pronssi (moniottelu)[3]
- SM-kilpailut 1949: kolme kultaa (nojapuut, renkaat ja hyppy)[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hautakuva: Rove Olavi Antero, albumissa Helsinki, Maunulan uurnalehto (vaatii kirjautumisen) suomenkirkkojajahautausmaita.fi. Viitattu 2.10.2022.
- ↑ a b c d Urheilumme kasvot, Osa 4, Rove, Olavi Armas, sivu 1052, vastaavat toimittajat Risto Rantala ja Markku Siukonen, Oy Scandia Kirjat Ab, Keuruu 1976
- ↑ a b Mannerla, Einari: Mitä Missä Milloin 1951, s. 323. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
- ↑ Mannerla, Einari & Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1952, s. 352. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
- ↑ Mannerla, Einari: Mitä Missä Milloin 1951, s. 333. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.