Olavi Pesonen
Olavi Samuel Pesonen (8. huhtikuuta 1909 Helsinki – 11. marraskuuta 1993 Helsinki)[1] oli suomalainen säveltäjä, urkutaiteilija,[1] musiikkikriitikko ja musiikkipedagogi.
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesosen vanhemmat olivat kouluneuvos Matti Pesonen ja Ellen (Ella) Irene Malmberg ja puoliso vuodesta 1933 Sirkku Aune Margareta Lyytikäinen. Hänen veljiään olivat lääkintöhallituksen pääjohtaja Niilo Pesonen ja kapellimestari Urpo Pesonen.[2] Hän tuli ylioppilaaksi 1928 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1932. Helsingin Kirkkomusiikkiopistosta Pesonen valmistui 1934 ja Sibelius-Akatemian urkudiplomin hän suoritti 1939. Pesonen toimi kansakoulun laulunopettajana Helsingissä vuodesta 1933, sävellyskonsertin hän piti 1936 ja urkukonsertin 1939.[3] Hän toimi myös orkesterin- ja kuoronjohtajana ja musiikkikriitikkona, samoin kuin luottamustehtävissä Suomen musiikkielämässä. 1950-luvun lopulla Pesonen toimi musiikin lehtorina Helsingin opettajakorkeakoulussa[4] ja myöhemmin 1960-luvulla Kouluhallituksessa koulujen musiikintarkastajana[5].
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesosen ensimmäiset teokset edustivat kansallisromantiikkaa, mutta myöhemmin hänen sävelkielensä kehittyi kromaattisemmaksi ja etääntyi paikoitellen tonaalisuudesta. Pesonen käyttää runsaasti kontrapunktia.[1] 1950–1960-luvulla Pesonen sävelsi lukuisten muiden tehtävien vuoksi melko vähän, mutta 1970-luvulla siirryttyään eläkkeelle hän saattoi jälleen paneutua enemmän säveltämiseen. Pesosen tuotannossa on runsaasti kuoro- ja yksinlauluja, joista merkittävimpiä ovat sekakuorosävellys Ajat eellehen menevät (1935) ja yksinlaulusarja Gott! Wirf mich nicht zu Deinen Steinen (1953).[1] Hänen säveltäjäkuvaansa liitettiin lyyrisyys, uskonnollisuus ja vankat tekniset taidot. Hänen tuotantoonsa kuuluu muun muassa kaksi sinfoniaa, muita soitinteoksia sekä lukuisia vokaaliteoksia. Pesosen merkittävin sävellyksenopettaja oli Leevi Madetoja.
Pesonen sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1961.[6]
Sävellyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesosen sävellyksiä ovat muun muassa seuraavat:[3]
- Jousikvartetto e-molli, 1935
- Orkesterille Preludi 1936, Humoreski 1936, Kehtolaulu 1936 ja Juhla-alkusoitto, 1939
- Melodraama Havahtuminen, 1936
- Kuulokuvamusiikkia baritonille ja uruille, 1937
- Piano- ja urkusävellyksiä, kuten Fuuga g-molli, 1938-1939
- Kantaatteja muun muassa koulujen ja yhdistysten vuosijuhliin
- Yli sata yksin-, lasten- ja kuorolaulua kutakin
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesosen julkaisemia lauluteoksia ovat:[3]
- Aapi lauluja, 1934
- Laulukirja, 1938
- Kymmenen joululaulua, 1940
- Laulava kansa I, 1944
- Laulava kansa II, 1945
- Hengellisiä sekakuorolauluja, 1945
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Marja-Liisa Pesonen: Säveltäjä Olavi Pesonen: Elämän, toiminnan ja teosten vastaanoton tarkastelua vuosina 1909–1959. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, 2002.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Kimmo Korhonen: Olavi Pesonen, säveltäjä Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus. Viitattu 13.5.2010.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 6, palstat 1155–1156. Helsinki: Otava, 1963.
- ↑ a b c Pesonen, Olavi: ”Olavi Pesonen”, Suomen säveltäjiä, s. 684-689. Toimittanut Sulho Ranta. Porvoo: WSOY, 1945.
- ↑ Kangosjärvi, Jaakko: Säveltäjä Olavi Pesonen Lukemattomien koululuokkien laulattaja (Tilaajille) Helsingin Sanomat. Viitattu 6.7.2020.
- ↑ Luukkonen Pekka, Tötterström Jouko: Suomalainen rukous – Kirkkokonsertti Suomenitsenäisyyden ajan musiikista Oulun ammattikorkeakoulu. Viitattu 6.7.2020.
- ↑ Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksestä ritarikunnat.fi. ritarikunnat.fi. Viitattu 22.7.2017.
| ||||||||||||||
