Olavi Laisaari
Olavi Laisaari (28. toukokuuta 1907 Forssa – 26. joulukuuta 1982) oli suomalainen arkkitehti, joka toimi pitkään Turun ja Lahden kaupunkien asemakaava-arkkitehtina ja vaikutti merkittävästi monien muidenkin suomalaiskaupunkien kaavoitukseen.[1]
Henkilöhistoria ja ammattiura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laisaaren vanhemmat olivat metsänhoitaja Walter Gustaf Lindholm ja Selma Elisabet Lindholm. Hänen ensimmäinen puolisonsa vuodesta 1934 oli arkkitehti Elsi Tuulikki Thesleff, toinen vuodesta 1946 Maila Inkeri Nykänen ja kolmas vuodesta 1956 Aili Kaissalo.[2] Laisaari kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin uudesta yhteiskoulusta vuonna 1928 ja valmistui Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolta 1934. Tekniikan lisensiaatin tutkinnon Laisaari suoritti 1964 ja vuonna 1969 hän väitteli tekniikan tohtoriksi.[1] Vuosina 1935–1937 Laisaari toimi apulaisjohtajana maatalousministeriön asutusasiainosaston rakennustoimistossa. Viipurin kaupungin asemakaava-arkkitehtina hän työskenteli Otto-Iivari Meurmanin jälkeen vuosina 1937–1940 ja 1942–1945.[1]
Vuonna 1945 Laisaari siirtyi asemakaava-arkkitehdiksi Lahteen ja vuonna 1948 hänet valittiin kaupungin asemakaava-arkkitehdiksi Turkuun, ja hän hoiti virkaa vuoteen 1960 asti. Turun asemakaava-arkkitehtina hän toi Turkuun myös puutarha- ja metsäkaupunkiajatusta. Esimerkiksi Vasaramäkeen Hautausmaantien eteläpuolelle Olavi Laisaari suunnitteli 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa metsäkaupunkimaisesti 3–4-kerroksisia lamelli- ja pistetaloja.[1] Taiteilija Osmo Laine piti vuoden 1961 lopulla tätä Laisaaren suunnittelemaa niin sanottua Vasarakallion asuntoaluetta Turun uusista asuntoalueista parhaana.[3]
Vuonna 1954 Laisaari hahmotteli Turun keskustaan kahta lentokenttää ja kolmea helikopteriterminaalia, koska ennusti lentoliikenteen syrjättävän junat ja bussit.[4] 1950-luvulla Laisaaren johdolla syntyivät yleiskaavat myös muun muassa Hyvinkäälle, Saloon ja Poriin. Vuosina 1965–1970 Laisaari toimi jälleen Lahden asemakaavapäällikkönä. Oma arkkitehtitoimisto hänellä oli vuosina 1935–1965.[1]
Laisaarta kuvataan intomieliseksi funktionalistiksi ja amerikkalaistyyppisen ”autokaupungin” puolestapuhujaksi.[5]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Turun yleiskaava ja kaupungin kehittämisohjelma, Turku 1952. – 163 s.
- Hyvinkään yleiskaava ja kauppalan kehittämisohjelma, Hyvinkää 1953. – 38 s.
- Salon yleiskaava ja sen toteuttamisohjelma, Salo 1952 / 1956. – 18 s.
- Tehokas kaupunki – The smooth-running town, Turun kansallinen kirjakauppa, Turku 1962. – 101 s.
- Liikekeskusten tukkeutumisesta ja kaupunkiyksikköjen jakautumistarpeesta. Väitöskirja, Otaniemi: Teknillinen korkeakoulu 1969. Yhdyskuntasuunnittelun laitos. Julkaisusarja A 1. – 206 s.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Sannemann, Jaakko: Olavi Laisaaren arkkitehtuurikäsitys ja sen ilmeneminen Iso-Heikkilän lähiössä, s. 5–6. Taidehistorian pro gradu -tutkielma. Turku: Turun yliopisto, 1999. Tutkielma verkossa (viitattu 26.6.2013).
- ↑ Meurman, Otto-IIvari: Viipurin arkkitehdit, s. 109–112. Lappeenranta: Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura, 1976. ISBN 951-95402-2-9. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 22.2.2020). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Junttila, Veli: Turun Vasarakallion asuntoalue sai kiitosta. Turun Sanomat, 12.12.2011. Turku: Turun Sanomat Oy. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 31.8.2014. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 2. Sammakko.
- ↑ Vertainen, Tuija & Niskanen, Riitta: Selvitys Lahden sodanjälkeisestä rakennusperinnöstä, s. 8. Lahti: Lahden historiallinen museo, 2012. ISBN 978-952-5749-35-9. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 26.6.2013). (Arkistoitu – Internet Archive)