Olavi Ahonen
| Olavi Ahonen | |
|---|---|
 Kalle Holmberg (oik.) ohjaa Olavi Ahosta Friedrich von Schillerin näytelmän Rosvot harjoituksissa vuonna 1970. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. heinäkuuta 1923 Tikkakoski, Jyväskylän mlk. |
| Kuollut | 1. syyskuuta 2000 (77 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | näyttelijä, koomikko |
| Näyttelijä | |
| Taiteilijanimet | ent. Kauko Olavi Ahonen |
| Aktiivisena | 1945–1997 |
| Merkittävät roolit |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Olavi Ahonen (ent. Kauko Olavi Ahonen; 21. heinäkuuta 1923 Tikkakoski, Jyväskylän mlk. – 1. syyskuuta 2000 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja koomikko.
Ahonen näytteli muun muassa Pyynikin kesäteatterissa ja erityisesti Tampereen Työväen Teatterissa. Hän sai työstään Pro Finlandia -mitalin vuonna 1982.
Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Olavi Ahosen vanhemmat olivat tarkastaja Otto Ahonen ja Hilja Keinola. Ahonen lopetti oppikoulun 16-vuotiaana, ja aloitti opinnot Viipurin ja Lahden musiikkiopistoissa (nykyinen Lahden konservatorio).
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Olavi Ahonen sai ensimmäisen kiinnityksensä vuonna 1945 Joensuun kaupunginteatteriin, mutta siirtyi pian Jyväskylän Työväen Teatteriin. Siellä hän tapasi tulevan vaimonsa Rauni Ikäheimon. Tuore aviopari kiinnitettiin teatterinjohtaja Eino Salmelaisen johdolla vuonna 1951 Tampereen Työväen Teatteriin. Vuonna 1967 he siirtyivät Helsingin kaupunginteatteriin ja myös muuttivat sen uudisrakennukseen. Ahonen jäi eläkkeelle Kaupunginteatterista vuonna 1989.
Ahonen oli myös merkittävä elokuvanäyttelijä, jonka ura kuitenkin eteni hitaasti, sillä hän eli ja työskenteli 1950-luvulla Tampereella. Ahonen nousi kansan tietoisuuteen Riitaojan roolilla elokuvassa Tuntematon sotilas.
Olavi Ahosen ensimmäinen elokuvarooli oli poika-Niemisen osa elokuvassa Niskavuoren Aarne (1954). Ahonen oli mukana myös elokuvissa Elokuu (pikkurooli kyläläisenä), Virtaset ja Lahtiset (Pena, pärinäpoika), Pojat (uskonnonopettaja Pisa) ja Pinsiön parooni (Moision isäntä). Hän esitti Kiviojan Latea elokuvassa Täällä Pohjantähden alla (1968) ja Kankaanpään Elkkua elokuvassa Akseli ja Elina (1970). Kuitenkin Ahonen oli silloin vielä kovasti teatterimies, eikä elokuvarooleja kertynyt vielä montaakaan. Lisäksi Ahonen toimi Teatterikorkeakoulun vierailevana opettajana ja opiskeli ohjaajaseminaarissa vuosina 1962–1964.
Riitaojan rooli on Ahosen tunnetuimpia. Hän näytteli myös Pyynikin kesäteatterin Tuntematon sotilas -näytelmässä vuosina 1961–1967 esittäen Honkajokea ja Riitaojaa. Olavi Ahonen oli Televisioteatterissa 1970-luvulla. Myöhemmin Ahonen tuli tunnetuksi etenkin Spede Pasasen Uuno Turhapuro -elokuvista, joissa hän esitti Uunon isää Hugo Turhapuroa. Hän esiintyi muissakin Spede-elokuvissa kuten Noin 7 veljestä, Speedy Gonzales – Noin 7 veljeksen poika, Hirttämättömät, Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit ja Tup-akka-lakko. Kaikkiaan hän näytteli kolmessatoista Spede-elokuvassa. Ahonen esiintyi myös Speden tuottamassa Robin Hoodissa. Ohjaaja Ere Kokkonen ja näyttelijä Vesa-Matti Loiri ovat jälkeenpäin muistelleet, että Uunon isän rooliin ei kukaan muu näyttelijä olisi sopinut yhtä hyvin kuin Ahonen.
Ahosen muistettavia teatterirooleja olivat muiden muassa Boni Mustalaisruhtinattaressa, Narri William Shakespearen Loppiaisaatossa, Dovren ukko Peer Gyntissä, Simeoni Seitsemässä veljeksessä, Sancho Panza Don Quijotessa (Veikko Sinisalo nimiroolissa Helsingin kaupunginteatterissa), Nummisuutareiden Topias, Sotamies Jokinen sekä nimirooli lastennäytelmässä Katto-Kassinen. Ahonen teki elokuvissa enimmäkseen pikkurooleja, mutta elokuvassa Viimeinen savotta hänellä oli toinen päärooli Einari Mättönä. Myös elokuvassa Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla hänellä oli toinen päärooli. Hän teki myös suuren joukon sivurooleja Yleisradion kuunnelmasarjassa ”Knalli ja sateenvarjo”, lukuisimpana eteisvahtimestari Mr. Matthews. Rooleja alkoi sadella silloin, kun Ahonen muutti Helsinkiin.
Television puolella Ahosen tunnetuimpia töitä olivat vankikarkurin rooli Valehtelijoiden klubi -viihdeohjelmassa (1981–1983) sekä kauppias Matikaisen rooli Ruusun aika -draamasarjassa (1990–1991). Lisäksi Ahonen esiintyi pääosassa kiitetyssä televisioelokuvassa Tuomas Murasen rikos (1994). Ahonen oli myös tunnettu urastaan teatterissa. Viimeisenä työnään hän esiintyi televisiota varten tehdyssä elokuvassa Siivoton juttu. Hänet nähdään arkistomateriaaliin perustuvissa kohtauksissa elokuvassa Uuno Turhapuro – This Is My Life (2004).
Ahonen esiintyi yhteensä 65 elokuvassa, televisiosarjassa ja televisioelokuvassa.
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ahonen avioitui vuonna 1951 näyttelijä Rauni Ikäheimon kanssa. Ikäheimon kuoltua hän oli kolme vuotta leskenä.
Ahonen kuoli 77-vuotiaana Kustaankartanon vanhainkodissa Helsingissä.[1] Hänet on haudattu Lahjaharjun hautausmaalle Jyväskylään.[2]
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Olavi Ahosen filmografia ja esiintymiset
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Veltheim, Katri & Koski, Pirkko: Valokiilassa näyttelijä. toimituskunta: Olavi Ahonen et al. Helsinki: Otava, 1988. ISBN 9511100645.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Litja, Antti: Mies joka oppi sanomaan ei.
- Suomen Teatterit ja Teatterintekijät. 1993.
- Olavi Ahosen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kajava, Jukka: Lempeä koomikko taipui moneksi Helsingin Sanomat. 26.9.2000. Viitattu 5.12.2023.
- ↑ Jyväskylän seurakunnan hautahaku Hautakartta. Viitattu 5.12.2023.
| ||||||||||||||
