Olaf Kölzig
| Olaf Kölzig | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. huhtikuuta 1970 Johannesburg, Etelä-Afrikka |
| Kansalaisuus |
 Saksa |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Olie the Goalie, Godzilla, Ziggy |
| Pelipaikka | maalivahti |
| Hanska | vasen |
| Pituus | 191 cm |
| Paino | 102 kg |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1990–2009 |
| Seurat |
Washington Capitals (NHL), Baltimore Skipjacks (AHL), Rochester Americans (AHL), Portland Pirates (AHL), Tampa Bay Lightning (NHL), Toronto Maple Leafs (NHL) |
| NHL-varaus |
19. varaus, 1989 Washington Capitals |
Olaf Kölzig (s. 6. huhtikuuta 1970 Johannesburg, Etelä-Afrikka) on entinen saksalainen jääkiekkomaalivahti. Hän pelasi lähes koko uransa NHL-seura Washington Capitalsin organisaatiossa. Kaudelta 1999–2000 Kölzig sai Vezina Trophyn NHL:n parhaana maalivahtina.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seuraura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Olaf Kölzig on syntynyt Etelä-Afrikassa. Kölzigin perhe muutti Kanadaan Olafin ollessa kolme. Hänen vanhempansa ovat saksalaisia ja hänellä onkin Saksan passi. Kölzig pelasi WHL-juniorisarjaa New Westminster Bruinsissa ja Tri-City Americans, jossa hänestä tuli 29. marraskuuta 1989 sarjan ensimmäinen maalivahti, joka on tehnyt ottelussa maalin. Kölzigin kausi sujui muutenkin junioreissa hyvin ja Washington Capitals varasi hänet vuonna 1989.[1]
Kölzig teki NHL-debyyttinsä kaudella 1989–1990 pelaten muutaman ottelun, mutta tämän jälkeen tippui pariksi kaudeksi farmisarjoihin. Hän pelasi ECHL:ssä Hampton Roads Admiralsissa ja AHL:ssa Baltimore Skipjacksissa. Kaudella 1993–1994 Kölzig johdatti joukkueensa Portland Piratesin AHL:n mestaruuteen Calder Cupiin ja Kölzig palkittiin Jack A. Butterfield Trophyllä AHL:n pudotuspelien parhaana pelaajan ja Harry "Hap" Holmes Memorial Awardilla päästettyään yhdessä Byron Dafoen kanssa vähiten maaleja kauden aikana.[1]
Hyvin otteidensa ansiosta Kölzig pelasi itsensä pysyvästi Washingtonin kokoonpanoon. Kaudella 1994–1995 Kölzig pelasi Jim Careyn kakkosmaalivahtina. NHL-kausi 1996–1997 oli Washingtonille pettymys, sillä joukkue jäi ensimmäisen kerran pudotuspelien ulkopuolelle sitten kauden 1981–1982. Carey kaupattiin ja Kölzig nousi kaudeksi 1997–1998 Washingtonin ykkösmaalivahdiksi. Kaudesta muodostui menestyksekäs, sillä Washington palasi pudotuspeleihin ja pääsi aina Stanley Cup -finaaleihin asti häviten kuitenkin Detroit Red Wingsille. Kölzig sivusi NHL:n ennätystä torjuen neljä nollapeliä pudotuspeleissä. Kauden aikana hän pelasi myös ensimmäisen tähdistöottelunsa.[1]
NHL-kausi 1999–2000 Kölzig pelasi 4 370 minuuttia Washingtonin maalilla, eli enemmän kuin kukaan toinen NHL:ssä tuolla kaudella. Hän pelasi suuresta pelimäärästä huolimatta loistavasti ja hänet palkittiin liigan parhaana maalivahtina sekä valittiin tähdistökentälliseen. Kölzig pelasi myös uransa toisen tähdistöottelun.[1]
Kölzig palkittiin viiden vuoden rahakkaalla sopimuksella kauden 2000–2001 jälkeen[2]. Kölzig jatkoi Washingtonissa kauteen 2007–2008 asti, vaikkakin Työsulkukaudella 2004–2005 Kölzig pelasi Saksan DEL-liigan Eisbären Berlinissä, jossa voitti sarjan mestaruuden[3]. Hän rikkoi käytännössä kaikki Washingtonin merkittävimmät maalivahtiennätykset, sillä hänellä on eniten pelejä (711), voittoja (301) ja nollapelejä (35) joukkueessa.[4] Kaudella 2005-2006 Kölzig voitti King Clancy Memorial Trophyn ensimmäisenä eurooppalaisena pelaajana. Kölzig saavutti 12. maaliskuuta 2008 uransa 300. voittonsa NHL-historian 23. maalivahtina, kun Calgary Flames kaatui 3–2[5].
Pelattuaan 18 kauden ajan Washingtonin organisaatiossa Kölzig siirtyi kesällä 2008 Tampa Bay Lightningiin, jonka kanssa teki vuoden sopimuksen[4]. Kölzig loukkasi kauden 2008–2009 aikana hauiksensa ja tammikuussa 2009 paljastui, että vamma vaatii leikkaushoitoa, mikä tarkoitti myös sitä, että Kölzigin kausi oli ohi.[6] Maaliskuussa Tampa Bay kauppasi Kölzigin, Jamie Hewardin, Andy Rogersin ja neljännen kierroksen varausoikeuden Toronto Maple Leafsiin vaihdossa Richard Petiotiin. Kaupan tarkoituksena oli käytännössä Tampan halu säästää rahaa.[7]
Torontossa Kölzig ei pelannut otteluakaan loukkaantumisen takia, ja hän ilmoitti syyskuussa 2009, ettei jatka enää uraansa. Kölzig pelasi NHL-urallaan yhteensä 719 ottelua. Niistä hän voitti 303.[8]
Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kölzig edusti Saksaa useissa arvoturnauksissa. Hän esiintyi ensimmäistä kertaa Saksan pelipaidassa World Cupissa 1996 ja uudestaan saman kauden aikana MM-kilpailuissa 1997.[1]
Naganon olympialaisten 1998 alkusarja meni päällekkäin NHL-ohjelman kanssa, joten Kölzig ei ehtinyt Saksan mukaan alkusarjaan. Saksa menetti mahdollisuudet mitalipeleihin, mutta Kölzig matkusti silti joukkueen avuksi ja hänen torjuntojensa avulla Saksa saavutti sijoitusotteluissa voittoja.[1]
Maailmanmestaruustasolla Kölzig pelasi seuraavan kerran vuonna 2004. Lisäksi hän pelasi Saksan edustusjoukkueessa vuoden 2004 World Cupissa ja Torinon olympialaisissa 2006.[1]
Kaukalon ulkopuolella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kölzigillä on vaimonsa Christinin kanssa kolme lasta: Carson, Kendall ja Ashlyn.
Kölzig tunnetaan kaukalon ulkopuolella aktiivisesta hyväntekeväisyystyöstään. Hänet palkittiin kauden 2005–2006 jälkeen King Clancy Memorial Trophyllä, joka annetaan pelaajalle, joka on osoittanut johtajuutta kentällä sekä tehnyt merkittävää humanitääristä työtä yhteisössään. Kölzig oli perustamassa Athletes Against Autism -organisaatiota. Kölzigin lapsi Carson on autistinen.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Olaf Kolzig Legends of Hockey. Hockey Hall of Fame and Museum. Viitattu 2. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Godzilla vahtii Capitalsin maalinsuuta 5 seuraavaakin vuotta 20. elokuuta 2001. Jatkoaika. Viitattu 3. heinäkuuta 2008.
- ↑ Olaf Kölzig – player profile and career stats eurohockey.net. Viitattu 3. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ a b Lightning Sign Veteran Goaltender Olaf Kolzig lightning.nhl.com. 1. heinäkuuta 2008. Center Ice, LLC. Arkistoitu 4.7.2008. Viitattu 3. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Ovechkin shoots down Flames globesports.com. 12. maaliskuuta 2008. CTVglobemedia Publishing Inc.. Viitattu 3. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Cristodero, Damian: Injury has Tampa Bay Lightning goalie Olie Kolzig doubtful about his future tampabay.com. 29. tammikuuta 2009. St. Petersburg: St. Petersburg Times. Viitattu 20. maaliskuuta 2009. (englanniksi)
- ↑ Leafs trade prospect Petiot to Tampa for Florida handful CBC Sports. 4. maaliskuuta 2009. St. Petersburg: CBC. Viitattu 20. maaliskuuta 2009. (englanniksi)
- ↑ Kolzig retires after 14 NHL seasons NHL.com. 23. syyskuuta 2009. National Hockey League. Viitattu 23. syyskuuta 2009. (englanniksi)
- ↑ NHL hands out hardware, names All-Star teams 22. kesäkuuta 2006. USA Today. Viitattu 3. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Edeltäjä: Dominik Hašek |
Vezina Trophyn voittaja 2006 |
Seuraaja: Dominik Hašek |
| Edeltäjä: Jarome Iginla |
King Clancy Memorial Trophyn voittaja 2006 |
Seuraaja: Saku Koivu |