Oksamnikiini
| |
Oksamnikiini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| [7-nitro-2-[(propan-2-yyliamino)metyyli]-1,2,3,4-tetrahydrokinolin-6-yyli]metanoli | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | P02 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C14H21N3O3 |
| Moolimassa | 279,338 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 147–149 °C [1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Metabolia | Hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 2 h[2] |
| Ekskreetio | ? |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen |
Oksamnikiini (C14H21N3O3) on tetrahydrokinoliinijohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä skistosomiaasin hoitoon. Oksamnikiini kuuluu WHO:n julkaisemaan keskeisimpien lääkeaineiden luetteloon[3].
Ominaisuudet ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa oksamnikiini on oranssia tai keltaista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee vain niukasti veteen ja paremmin esimerkiksi metanoliin, asetoniin tai kloroformiin. Oksamnikiini tehoaa ainoastaan Schistosoma mansoni -halkiomatoon, mutta ei muihin Schistosoma-suvun lajeihin. Yhdisteen vaikutusmekanismia ei tunneta täysin. Se mahdollisesti salpaa asetyylikoliinireseptoreita, jolloin mato halvaantuu. Oksamnikiini voi myös alkyloida matojen DNA:ta. Nykyään skistosomiaasin hoitoon käytetään useammin pratsikvanteelia kuin oksamnikiinia.[2][4][5][6][7]
Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tyypillisimpiä oksamnikiinin aiheuttamia haittavaikutuksia ovat kuumeilu, allergiset iho-oireet, pääkipu, huonovointisuus ja keskushermostoperäiset väsymys ja huimaus. Virtsan väri voi muuttua punertavaksi. Keskushermostovaikutusten takia yhdistettä ei suositella potilaille, joilla on ollut aikaisempia huimauskohtauksia.[2][5][6][8]
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oksamnikiinin valmistuksen ensimmäisessä vaiheessa 2,6-dimetyylikinoliinin 2-asemassa sijaitseva metyyliryhmä kloorataan, ja tätä seuraa nukleofiilinen substituutioreaktio isopropyyliamiinin kanssa. Tämän jälkeen kinoliinirakenne pelkistetään vedyttämällä tetrahydrokinoliiniksi, ja seuraava vaihe on nitraus. Viimeinen vaihe oksamnikiinin synteesissä on metyyliryhmän hapetus hydroksimetyyliryhmäksi Aspergillus scleroticum -homeen avulla.[5][9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1187. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b c Jonathan Cohen, William G Powderly & Steven M. Opal: Infectious Diseases, s. 1362, 1371. Elsevier, 2016. ISBN 978-0702062858. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.3.2019). (englanniksi)
- ↑ WHO Model List of Essential Medicines 2015. WHO. Viitattu 23.3.2019. (englanniksi)
- ↑ John Becher: Antiparasitic Agents, Anthelmintics, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 23.3.2019.
- ↑ a b c Achim Harder: Anthelmintics, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2009. Viitattu 23.3.2019
- ↑ a b Roger G. Finch, David Greenwood, Richard J. Whitley, S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 402–403. Elsevier, 2010. ISBN 978-0-7020-4765-7 (eBook). Kirja Googlen teoshaussa (Hardcover ISBN 9th ed.) (viitattu 23.3.2019). (englanniksi)
- ↑ M. Lindsay Grayson, Suzanne M. Crowe, James S. McCarthy et al.: Kucers' The Use of Antibiotics, s. 3397. CRC Press, 2010. ISBN 978-0-340-92767-0 (GB print 6th ed. ISBN). (U.S. ISBN 7th ed. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.3.2019). (englanniksi)
- ↑ Jeffrey K. Aronson: Meyler's Side Effects of Antimicrobial Drugs, s. 2939–2940. Elsevier, 2009. ISBN 978-0-444-53272-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.3.2019). (englanniksi)
- ↑ Graham Patrick: An Introduction to Medicinal Chemistry, s. 320. Oxford University Press, 2017. ISBN 978-0-19-874969-1 (paperback). Kirja Googlen teoshaussa (978-0-19-107391-5) (viitattu 23.3.2019). (englanniksi)