Oksaalihappo
| Oksaalihappo | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | Etaanidihappo |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | OC(=O)C(O)=O |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C2H2O4 |
| Moolimassa | 90,04 g/mol |
| Sulamispiste | 189,5 °C (hajoaa) |
| Kiehumispiste | 157 °C (sublimoituu) |
| Tiheys | 1,9 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | 95,1 g/l veteen (20 °C) |
Oksaalihappo, (COOH)2, systemaattiselta nimeltään etaanidihappo, on yksinkertaisin kaksi happoryhmää sisältävä karboksyylihappo eli dikarboksyylihappo. Oksaalihapon CAS-numero on 144-62-7. Se on eräs voimakkaimmista orgaanisista hapoista. Sen anionit, suolat ja esterit ovat nimeltään oksalaatteja. Oksaalihappo on nimetty Oxalis-kasvisuvun mukaan.
Sitä on monissa kasveissa, esimerkiksi kaaleissa, ketunleivässä, pinaatissa, punajuuressa ja raparperissa. Myös soijajugurtti ja tofu, mantelit, peruna ja pavut, viikuna, vadelma sisältävät runsaasti oksaalihappoa. Perunassa on eniten oksaalihappoa kuoressa ja sen alla. Kiinankaalissa, parsakaalissa ja mustikoissa on vain vähän oksaalihappoa.[1]
Elimistöön joutunut glykoli muuttuu vähitellen oksaalihapoksi. Oksaalihappo sitoo kalsiumia kalsiumoksalaatiksi, mikä rasittaa munuaisia ja voi aiheuttaa virtsakivitaudin[2][3]. Oksaalihappo on myös lievästi myrkyllistä, minkä vuoksi se ärsyttää suolen seinämiä.
Elimistö ei kykene hajoittamaan oksalaattia, joten se voi poistua ainoastaan virtsan mukana. Joissain tapauksissa erittäin oksaalihappopitoisen ravinnon pitkäaikainen nauttiminen vaurioittaa munuaisia, jolloin oireita aiheuttavia teräviä oksalaattikiteitä alkaa kertyä luihin, niveliin, sydämeen, silmiin tai ihoon. Tämä voi aiheuttaa esimerkiksi nivelreumaa.[4]
Oksaalihappoa käytetään muun muassa ruosteen poistamisessa ja valkaisuaineena sekä valokuvauksessa sävytykseen mm. platina- ja palladiumsävytyksessä. Lisäksi sitä voidaan käyttää puretusaineena värjättäessä tekstiilejä kasviväreillä. Veneilijät käyttävät oksaalihappoa geelipinnoitteen puhdistamiseen.
Vesiliuoksesta kiteytetyssä oksaalihapossa on kaksi kidevesimolekyyliä kaavayksikköä kohden: (COOH)2 · 2H2O. Tämän yhdisteen sulamispiste on noin 102 °C.
Laboratoriossa oksaalihapon määrä voidaan selvittää titraamalla kaliumpermanganaatilla, joka hapettaa oksaalihapon ja oksalaatti-ionit vedeksi ja hiilidioksidiksi. Toisaalta näin voidaan selvittää kaliumpermanganaattiliuoksen pitoisuus.
Oksaalihappoa tuotetaan teollisesti natriumformiaatista. Natriumformiaatti taas valmistetaan natriumhydroksidin ja hiilimonoksidin välisessä reaktiossa:
- CO + NaOH → HCOONa
- 2 HCOONa → (COONa)2 + H2.
Oksalaatteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suoloja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ceriumoksalaatti (Ce2(C2O4)3)
- Kaliumoksalaatti (K2C2O4)
- Kaliumvetyoksalaatti (C2HO4K)
- Kalsiumoksalaatti (C2O4Ca)
- Kobolttioksalaatti (C2O4Co)
- Nikkelioksalaatti (C2O4Ni)
- Rauta(II)oksalaatti (C2O4Fe·2 H2O)
- Rauta(III)oksalaatti (Fe2(C2O4)3)
- Toriumoksalaatti (C4O8Th)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ WebMD Editorial Contributors: Foods High in Oxalates WebMD. Viitattu 3.5.2023. (englanniksi)
- ↑ L. K. Massey, H. Roman-Smith, R. A. Sutton: Effect of dietary oxalate and calcium on urinary oxalate and risk of formation of calcium oxalate kidney stones. Journal of the American Dietetic Association, 1993-08, 93. vsk, nro 8, s. 901–906. PubMed:8335871. doi:10.1016/0002-8223(93)91530-4. ISSN 0002-8223. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Domenico Prezioso, Pasquale Strazzullo, Tullio Lotti, Giampaolo Bianchi, Loris Borghi, Paolo Caione, Marco Carini, Renata Caudarella, Manuel Ferraro, Giovanni Gambaro, Marco Gelosa, Andrea Guttilla, Ester Illiano, Marangella Martino, Tiziana Meschi, Piergiorgio Messa, Roberto Miano, Giorgio Napodano, Antonio Nouvenne, Domenico Rendina, Francesco Rocco, Marco Rosa, Roberto Sanseverino, Annamaria Salerno, Sebastiano Spatafora, Andrea Tasca, Andrea Ticinesi, Fabrizio Travaglini, Alberto Trinchieri, Giuseppe Vespasiani, Filiberto Zattoni, CLU Working Group: Dietary treatment of urinary risk factors for renal stone formation. A review of CLU Working Group. Archivio Italiano Di Urologia, Andrologia: Organo Ufficiale [di] Societa Italiana Di Ecografia Urologica E Nefrologica, 7.7.2015, 87. vsk, nro 2, s. 105–120. PubMed:26150027. doi:10.4081/aiua.2015.2.105. ISSN 1124-3562. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Update on Oxalate Crystal Disease. 2014. . https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3710657/
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Oksaalihapon kansainvälinen kemikaalikortti
- Kemian työsuojeluneuvottelukunta (KETSU): Oksaalihappo (Arkistoitu – Internet Archive)
- PubChem: Oxalic acid (englanniksi)
- Liber Herbarum II: Luettelo oksaalihappoa sisältävistä kasveista
- Human Metabolome Database: Oxalic acid (englanniksi)
- Food Component Database (FooDB): Oxalic acid (englanniksi)
- Toxin and Toxin Target Database (T3DB): Oxalic Acid (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Oxalic acid (englanniksi)
- Oxalic acid Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Oxalic-acid (englanniksi)
- Pherobase: Semiochemical - oxalic acid (englanniksi)