Oiva Soini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oiva Soini 1940-luvulla.

Oiva Sigurd Soini (21. tammikuuta 1893 Lapua20. toukokuuta 1971 Helsinki) oli suomalainen oopperalaulaja, oopperanjohtaja ja professori.[1] Soini opiskeli Helsingin musiikkiopistossa laulua ja valmistui ensin Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi mutta ryhtyi sitten ammattilaulajaksi ja aloitti klassisen laulun lisäopinnot Berliinissä.

Soini sai vuonna 1921 kiinnityksen Suomalaiseen oopperaan, joka jatkui aina vuoteen 1952; hän oli kiinnitettynä myös Nürnbergin oopperaan kaudella 1927–1928.[2] Viimeiset kolmetoista vuotta hän toimi laitoksen johtajana. Vuosina 1931–1939 Soini toimi Sibelius-Akatemiassa (silloisessa Helsingin konservatoriossa) laulunopettajana ja 1939–1963 yksinlaulun professorina.[2] Vuosina 1954–1963 hän toimi myös Sibelius-Akatemian oopperaosaston johtajana.[3]

Soini lauloi uransa aikana yli 80 merkittävää baritoniroolia ja esiintyi myös kolmessa elokuvassa 1920-luvulla. Kahden vuoden mittaisella levytysurallaan Soini levytti pääasiassa suomalaisia yksinlauluja, kansanlauluja sekä hengellistä musiikkia. Konserteissaan hän edisti muun muassa Yrjö Kilpisen laulujen suosiota.[3]

Musiikkinäyte[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan Iso Musiikkitietosanakirja 5, s. 266. Otava, Helsinki 1979.
  2. a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 688. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  3. a b Hirvensalo, Eeva: ”Soini, Oiva (1893–1971)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 160–161. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Soini, Oiva hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)