Ohtajoki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ohtajoki
ven. Охта, Ohta
Ohtajoki Pietarissa
Ohtajoki Pietarissa
Maanosa Eurooppa
Maat Venäjä
Alue PietariLeningradin alue
Piiri Seuloskoi
Kunnat Leningradin alue
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Nevan vesistö
Valuma-alue Ohtajoen valuma-alue
Pinta-ala 768 km²
Yhtyy Neva
Joen uoman kohteita
Alkulähde metsäoja, Elizavetinka, Leningradin alue
  60.2882°N, 30.1667°E
Laskupaikka Bošaja Ohta, Pietari
  59.9354°N, 30.5633°E
Läpivirtausjärvet Elizavetinskoje, Ohtinskij razliv
Esteet Ohtajoen pato
Sivu-uomat Okkervil, Lubja, Toksa, Pippolovka
Mittaustietoja
Pituus 99 km
Lähdekorkeus 130 m mpy.
Laskukorkeus 2 m mpy.
Korkeusero 128 m
Muuta
Muualla Wikimedia Commons

Ohtajoki[1], Ohajoki[1] tai Ohanjoki[2] (ven. О́хта, Ohta) on Nevan oikean puoleinen eli pohjoinen sivujoki Inkerissä Venäjällä. Sen pituus on 90 kilometriä, leveys 30–40 metriä ja sadealue 768 neliökilometriä. Joki saa alkunsa Lempaalan harjun etelärinteeltä, virtaa Leningradin alueen Seuloskoin piirin läpi ja laskee Nevaan Pietarissa Smolnaa vastapäätä. Joen rannalla sijaitsevat muun muassa Nakaran, Ohalatvan, Vartiamäen, Säryn, Enkkolan, Kopittalan, Laurikkalan ja Muurolan kylät sekä Suuren ja Pienen-Ohtan kaupunginosat. Alajuoksulla on patoallas, joka syntyi 1800-luvulla Ruutmyllyn tehtaan rakentamisen yhteydessä.

Joen nimi on itämerensuomalaista perua (ohto 'karhu'). Ohta mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1300, jolloin ruotsalaiset rakensivat sen suulle Maankruunun linnoituksen. Novgorodilaiset hävittivät linnan jo seuraavana vuonna. 1600-luvulla Ruotsi perusti paikalle Nevanlinnan kaupungin, jonka venäläiset valtasivat ja hävittivät vuonna 1703. Tällä hetkellämilloin? jokisuuhun suunnitellaan suurta Ohta-keskuksen pilvenpiirtäjää.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Mikkonen, Pirjo; Kahla, Martti; Kempinen, Ida ja Charnaya, Anna: Venäjän federaation paikannimiä – Oikeinkirjoitus- ja painotusopas Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 11. 2010. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 12.9.2022.
  2. EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 3.12.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]