Siirry sisältöön

Odilo Globočnik

Wikipediasta
Odilo Globočnik
Odilo Globočnik vuonna 1938.
Odilo Globočnik vuonna 1938.
Henkilötiedot
Syntynyt21. huhtikuuta 1904
Itävalta-Unkari Trieste, Rannikkomaa, Itävalta-Unkari
Kuollut31. toukokuuta 1945 (41 vuotta)
Itävalta Paternion, Itävalta
Kansalaisuus Itävalta
Ammatti mekaanikko, puoluepoliitikko
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)  Saksa
Taistelut ja sodat Toinen maailmansota
Sotilasarvo Obergruppenführer
Joukko-osasto Schutzstaffel
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Odilo Lothar Ludwig Globočnik (21. huhtikuuta 1904 Trieste, Rannikkomaa, Itävalta-Unkari – 31. toukokuuta 1945 Paternion, Itävalta) oli itävaltalainen SS-kenraali. Hän oli operaatio Reinhardin johtaja. Hän osallistui Varsovan ja Białystokin ghettojen hävittämiseen ja niiden asukkaiden lähettämiseen keskitysleireihin. Hän oli vastuussa ainakin 1,5 miljoonan juutalaisen murhaan vuosina 1942–1943.[1]

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Odilo Globočnik syntyi itävaltalaiseen perheeseen Habsburgien monarkiaan tuolloin kuuluneessa monikulttuurisessa satamakaupunki Triestessä, jossa hän kävi alkeiskoulun ja oppi puhumaan italiaa.[2] Hän oli isovanhempiensa kautta saksalaista sukua. Hänen isänsä oli sloveeni, ja hänen äitinsä oli kotoisin unkarilaisesta serbokroatialaisesta suvusta.[1][2] Hän oli Itävalta-Unkarin armeijan ratsuväen luutnantti Franz Globočnikin (k. 1919) ja Anna Petschinkan toiseksi vanhin lapsi.[2] Hänen isänsä oli ammattisotilas Itävalta-Unkarin armeijassa, joka raha puutteen vuoksi ei voinut saada avioliittolupaa upseerin arvoisena. Vuonna 1914 perhe muutti Cseklésziin, jossa Keisarillisen postin palveluksessa ylempänä virkailijana työskennellyt isä joutui takaisin armeijaan. Samana vuonna 10-vuotias Odilo meni sotilaskouluun Sankt Pöltenissä. Häntä pidettiin lahjakkaana ja lupaavana nuorena miehenä. Kuitenkin ensimmäinen maailmansota lopetti hänen upseerikoulutuksensa, ja he muuttivat asumaan pieneen ja vaatimattomaan taloon Klagenfurtiin.

Siellä hän liittyi teini-ikäisenä Itävaltaa tukevaan vapaaehtoisjoukkoon, joka taisteli Kärntenin sodan (1918–1919) aikana slovenialaisia ​​vapaaehtoisia ja myöhemmin Jugoslavian armeijaa vastaan. Vuonna 1920 hän toimi maanalaisena propagandistina Itävallan asian puolesta Kärntenin kansanäänestyksen aikana. Globocnik väitti myöhemmin liittyneensä johonkin niistä lukuisista Heimatschutz-yksiköistä, joita perustettiin enemmän tai vähemmän spontaanisti puolustamaan Klagenfurtin allasta eteläslaavilaisten joukkojen hyökkäykseltä vuosina 1918–1920. Nuoren ikänsä vuoksi hänen osallistumisensa on saattanut jäädä vähäiseksi, mutta ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että teini-ikäinen olisi tarttunut aseisiin tai toiminut viestinviejänä. Epäselvistä syistä, jotka saattoivat kuitenkin liittyä puolueen sisäisiin ryhmittymäkiistoihin, Globočnik liittyi NSDAP:hen virallisesti vasta 1. maaliskuuta 1931.[2]

Vuodesta 1919 alkaen Odilo kävi koneenrakennusalan korkeampaa ammattikoulua (Höhere Staatsgewerbeschule), josta hän valmistui mekaanikoksi ylioppilastutkintoa vastaava Matura tutkinnossa vuonna 1923 kiitettävin arvosanoin.[2] Hän teki myös satunnaisia töitä kantajana rautatieasemalla, ja tuki siten taloudellisesti perhettään.

Odilo Globočnik Wienin Gauleiterina vuonna 1938.

Liittyminen kansallissosialisteihin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Globočnik aloitti poliittisen toimintansa vuonna 1922, kun hän liittyi Kärntenin alueen puolisotilaallisiin organisaatioihin,[1] ja käytti vaatteissaan hakaristiä. Saatuaan työpaikan Klagenfurtin kaupungin sähkölaitokselta vuonna 1923, Globocnik lähetettiin rakennustyönjohtajaksi useille vesivoimalaitoksille eri puolilla Kärnteniä. Hän palasi Klagenfurtiin vuonna 1930.[2]

Hän työskenteli rakennusalalla vuoteen 1932 asti; hän oli päätynyt tehtävään ollessaan kihloissa Grete Michnerin kanssa. Tytön isä Emil Michner oli keskustellut Kärntenin sähkönjakeluyhtiö KÄWAGin (Kärntner Wasserkraftwerke AG) johtajan kanssa ja hankkinut Globočnikille paikan teknikkona ja rakennustyömaan valvojana.

Elokuussa 1933 Globočnik pidätettiin ensimmäisen kerran natsiyhteyksiensä vuoksi, ja samana vuonna hän liittyi SS:ään. Hänet pidätettiin Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen tukemisesta. Hänestä oli tullut kansallissosialistisen puolueen jäsen vuonna 1930. Hänet pidätettiin vuosina 1933–1935 neljä kertaa syytettynä maanpetoksesta ja vietti vähän yli vuoden vankilassa.[3] Tämä johtui SS-Reichsführer Heinrich Himmlerin puuttumisesta Globočnikin ja viranomaisten välisiin kiistoihin.selvennä

Hänen ensimmäinen todellinen aktiviteettinsa kansallissosialistisessa puolueessa tapahtui vuonna 1931, jolloin hänen nimensä ilmestyi kansallissosialistisiin propagandalehtisiin. Hän oli tässä vaiheessa jättänyt työuransa, ja ryhtyi täysipäiväiseksi kansallissosialistiksi. Globočnik yleni puolueessa nopeasti ja hänestä tuli Itävallan varagauleiter 29-vuotiaana vuonna 1933. Hän oli natsien ykkösmies Itävallan hallituksessa, ja järjesti muun muassa Klagenfurthin piispan säilyttämään natsien käyttöön varaamiaan räjähteitä. Hitler palkitsi hänet Wienin Gauleiterin arvolla 24. toukokuuta 1938.[1]

Hän järjesti kuriiri- ja tiedustelupalvelun, joka kuljetti varoja natsi-Saksasta Itävaltaan. Tässä toimessaan Globočnik liittyi SS:ään vuonna 1934 jäsennumerolla 292.776. Hänet erotettiin Gauleiterin toimestaan 30. tammikuuta 1939, ilmeisesti varainkeruuseen ja valuuttakeinotteluun liittyvien likaisten toimiensa takia. Hän aloittanut kampanjan katolista kirkkoa vastaan, natsit takavarikoivat omaisuutta, lakkauttivat katolisia järjestöjä ja lähettivät monia pappeja Dachauhun. Näin hän oli hankkinut häikäilemättömänä miehenä natsien katolis-oikeistosiivestä vihamiehiä, ja Hermann Göringin tiedetään vaatineen hänen erottamistaan. Hitler julisti Josef Bürckelin hänen seuraajakseen. Reichsführer-SS Heinrich Himmler suostuikin armahtamaan Globočnikin. Globočnik alennettiin Unterscharführer arvoiseksi aIiupseeriksi ja hän liittyi vapaaehtoisena Waffen-SS:ään ja palveli upseerina SS-Verfügungstruppe SS-Standarte Germaniassa maalis–marraskuussa 1939, ja otti osaa Puolan offensiiviin.

Toiminta Puolassa ja sotarikokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinrich Himmler ei kuitenkaan unohtanut yhtä uskollisimmista palvelijoistaan. Marraskuussa 1939 Globočnik nimitettiin SS ja poliisijohtajaksi Lubliniin Puolan kenraalikuvernementin alueelle.[1] Pettymyksen tuottaneen puolueuran jälkeen hän sai uuden mahdollisuuden SS:n ja poliisin palveluksessa. Globočnik osallistui Varsovan ja Białystokin ghettojen hävittämiseen ja niiden asukkaiden lähettämiseen keskitysleireihin. Hän järjesteli myös etnisen puhdistuksen mitat saaneita puolalaisten uudelleenasuttamisia ja työleirejä Lublinin alueelle, sekä oli 45 000 juutalaistyöläisen päällikkö.

Tammikuun lopulla 1940 Hans Frank ja Odilo Globocnik ottivat vastaan Himmlerin junan Krakovassa. Globočnik kerskaili ”juuri likvidoineensa erään puolalaisen mielisairaalan potilaat”. Kaksi viikkoa aiemmin kello 16.00 Gestapon ja SS:n miehet olivatkin tunkeutuneet Hordyszczessa sijaitsevaan mielisairaalaan. Käskettyään henkilökuntaa poistumaan he veivät potilaat pihalle ja ampuivat 300 ihmistä. Ruumiit jätettiin henkilökunnan hävitettäviksi seuraavana päivänä.[3]

Vuonna 1941 hän sai operaatio Reinhardin johtajana Heinrich Himmleriltä käskyn rakentaa Bełżecin tuhoamisleirin Puolaan. Leiri oli Puolan kenraalikuvernementin ensimmäinen, ja pian hän sai rakennuttaa kolme leiriä lisää: Sobibórin, Majdanekin ja Treblinkan leirit vuonna 1942. Kaikkiaan Globčnik oli vastuussa yli 1,5 miljoonan vangin kuolemista tuhoamisleireillä. Hän syyllistyi myös orjatyöleirien ylläpitoon, orjatyövoiman käyttöön ja murhattujen omaisuuden varastamiseen operaatio Reinhardin aikana. Hän valvoi juutalaisten pakkotyöpajojen toimintaa sekä juutalaisten omaisuuden ryöstämistä. Operaatio käynnistyi 16. maaliskuuta 1942 määräyksellä likvidoida Lublinin ghetto. Operaatio Reinhardin aikana saksalaisjoukot murhasivat kahdenkymmenen kuukauden kuluessa noin kaksi miljoonaa juutalaista.[1]

Globočnik toteutti natsien politiikkaa täydellä antaumuksella ja Himmlerin tuella; hänen toimiinsa kuuluivat muun muassa puolalaisen sivistyneistön tuhoaminen, keskitysleirin rakentaminen Lublinin lähelle sekä juutalaisen työvoiman alistaminen hallintaansa. Nämä toimet olivat ensimmäinen askel suunnitelmissa muuttaa Lublinin alue ”saksalaisuuden linnakkeeksi idässä” (ks. Idän yleissuunnitelma). Tämä liittyi suoraan juutalaisväestön tuhoamiseen ja puolalaisten pakkosiirtoihin. Myöhempien vainojen yhteydessä marraskuun 1942 ja elokuun 1943 välisenä aikana Zamośćin alueelta siirrettiin pakkokeinoin ainakin 110 000 puolalaista asukasta; heistä lähes puolet joutui pakkotyöhön joko Kolmannen valtakunnan alueelle tai keskitysleireille.[1]

Globočnikin kerrotaan tunteneen suurta mielihyvää juutalaisten surmaamisesta ja surmien järjestämisestä. Hössin antaman lausunnon mukaan Globočnik ”halusi olla eturintamassa tuhoamistoimissaan” silloinkin, kun kuljetuskapasiteetti ei sitä sallinut, ja ”pani tällöin teloituksia täytäntöön oman harkintansa mukaan”.[4]

Hänestä tuli myös Ostindustrie GmbH:n johtaja; yhtiön ainoa tarkoitus oli laajentaa SS:n teollista imperiumia ja hyödyntää orjatyövoimana tuhoamisleireillä olevia juutalaisia, joita ei heti surmattu kaasuttamalla. Globocnik valvoi myös juutalaisten arvoesineiden ja omaisuuden takavarikointia; hän jopa määräsi murhattujen juutalaisten kultahampaat ja -paikat sulatettaviksi ja käytettäväksi uudelleen. Kaikkiaan Puolan juutalaisilta takavarikoitiin operaatio Reinhardin aikana omaisuutta 178 miljoonan Reichsmarkin arvosta. Elokuussa 1943, erimielisyyksien vuoksi muiden SS:n ja natsipuolueen johtajien kanssa, Globocnik siirrettiin Italian Triesteen, missä hänen tehtäväkseen tuli partisaanitoiminnan kukistaminen.[5]

Sodan loppuvaihe Italiassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Benito Mussolinin häviön jälkeen, ja koska oli salakuljettanut keskitysleireistä takavarikoitua omaisuutta, Globočnik siirrettiin Treblinkan entisen komendantti Franz Stanglin ja Sobibórin entisen komendantti Franz Reichleitnerin kanssa miehitetystä Puolasta Friuli-Venetsian alueelle Italiaan Saksan valtaamalla alueelle syyskuussa 1943. Globočnik palasi näin synnyinkaupunkiinsa Triesteen. Hänet nimitettiin korkeimmaksi SS- ja poliisijohtajaksi Adrianmeren toiminta-alueelle. Hänen päätehtävänsä oli taistella slovenialaisia partisaaneja vastaan, mutta hän otti jälleen päätyökseen juutalaisten tuhoamisen oikean kätensä Christian Wirthin kanssa Italiassa vanhaan riisitehtaaseen perustetussa Risiera di San Sabban keskitysleirissä, johon oli rakennettu krematorio. Liittoutuneiden edetessä Globočnik pakeni huhtikuussa 1945 Itävallan Kärnteniin ja piiloutui Alpeilleen lähelle Weissenseeta, yhä seuranaan esikuntansa jäsenet Georg Michalsen, Friedrich Rainer, Ernst Lerch, Hermann Höfle, Karl Hellesberger, Hugo Herzog ja Friedrich Plöb.

Itsemurha

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joidenkin lähteiden mukaan brittijoukot pidättivät Odilo Globočnikin Kärntenin alueella Möslacher Almissa, Weissensee-järvellä 1. toukokuuta 1945, ja hän saattoi tehdä itsemurhan samana päivänä Paternionissa syanidilla. Tapauksen vahvistukseksi on olemassa valokuvia hänen ruumiistaan.[1]

Todellisuudessa Globočnikin pidättivät Möslacher Alm vuorella 1 250 metrin korkeudella Itä-Alpeilla sodan lopussa kersantti John ”Jack” Sowler, 4th Queen's Own Hussars -ratsuväen yksiköstä. Sowler kuului majuri Ramseyn alaiseen MI6-järjestöön, joka etsi ja pidätti Itävallassa mahdollisia sotarikollisia. Pian pidätyksen jälkeen ennen kuulustelua, Odilo Globočnik teki itsemurhan Paternionissa Bezirk Villach-Landissa Kärntenissä puremalla rikki suuhunsa piilottamansa syanidikapselin. Ruumis vietiin haudattavaksi paikalliseen kirkkomaahan, mutta pappi kieltäytyi hyväksymästä ”sellaisen miehen ruumista kirkkomaahan”. Ruumis haudattiin siunaamattomaan maahan hautausmaan muurin ulkopuolelle ilman seremonioita. Huhut, joiden mukaan juutalaiset tai partisaanit olisivat murhanneet hänet, tai että hän olisi selvinnyt hengissä ja työskennellyt Yhdysvaltain tiedustelupalvelulle, ovat osoittautuneet vääriksi.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 KERN-IT: Odilo Globocnik www.liberationroute.com. Viitattu 7.8.2026. (englanniksi)
  2. 1 2 3 4 5 6 Black, Peter: Odilo Globocnik, Nazi Eastern Policy, and the Implementation of the Final Solution. www.doew.at – Dokumentationsarchiv des österreichischen Widerstandes (Hrsg.), Forschungen zum Nationalsozialismus und dessen Nachwirkungen in Österreich. Festschrift für Brigitte Bailer, Wien 2012.
  3. 1 2 Stoyles, Sean P. : THE FINAL SOLUTION: Odilo Globocnik. History 494E, 1997. Western University, London, Ontario. S. 155, 163.
  4. ↑ Club-Sites.co.uk: Hoss on Globocnik - Holocaust Historical Society www.holocausthistoricalsociety.org.uk. Arkistoitu 30.7.2026. Viitattu 8.8.2026. (englanniksi)
  5. ↑ Globocnik, Odilo. Shoah Resource Center, The International School for Holocaust Studies. Yad Vashem – The World Holocaust Remembrance Center.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Rieger, Berndt: Creator of Nazi Death Camps. The Life of Odilo Globocnik. London/Portland OR: Vallentine Mitchell 2007. ISBN 9780853035329.
  • Pucher, Siegfried J.: ... in der Bewegung führend tätig". Odilo Globocnik - Kämpfer für den "Anschluss", Vollstrecker des Holocaust. Klagenfurt/Celovec: Drava Verlag, 1997. ISBN 3-85435-278-6.
  • Poprzeczny, Joseph: Hitler's Man in the East – Odilo Globocnik. Jefferson and London: McFarland & Company, 2004. ISBN 0-7864-1625-4.
  • Hamilton, Charles: Leaders and Personalities of the Third Reich Vol.2. San Jose: Bender, 1996.
  • Snyder, Louis L.: Encyclopedia of the Third Reich. New York: Paragon House, 1989.
  • Caldwell Stewart, Emilie: Signatures of the Third Reich. 1996.
  • Wistrich, Robert S.: Who's Who in Nazi Germany. London: Routledge, 1995.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Odilo Globocnik
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Odilo_Globočnik&oldid=24161705”