Nuori Suomi (joulualbumi)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee joulualbumia. Sanan muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Nuoren Suomen kansilehden vuodelta 1900 suunnitteli Akseli Gallen-Kallela.

Nuori Suomi oli Helsingissä vuosina 1891–1940 ilmestynyt kirjallis-taiteellinen joulualbumi. Julkaisu sai alkunsa sanomalehti Päivälehden piirissä. Vuoteen 1904 (nrot I–XIII) sen alanimeke olikin Päivälehden joulualbumi. Lehden lakkauttamisen jälkeen albumi siirtyi Helsingin Uuden Kirjapaino-Osakeyhtiön kustannettavaksi ja vuosina 1924–1930 siitä otti väliaikaisesti vastatakseen Suomen Kirjailijaliitto. Nuori Suomi -albumin maine pohjautuu ennen muuta Päivälehden aikaan, jolloin sen avustajina toimi suuri joukko tunnettuja kirjailijoita ja taiteilijoita.

Albumin perustaminen ja toimitustyön linjauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivälehden toimituksen sisäpiirissä koettiin tärkeäksi täydentää sanomalehden tarjoamaa uutissisältöä kerran vuodessa ilmestyvällä kirjallis-taiteellisella albumilla, joka voisi toimia nuorsuomalaisen kulttuuripiirin yhdyssiteenä ja toisaalta tehdä tunnetuksi uutta kotimaista taidetta laajoille kansalaispiireille. Julkaisun ideointiin ottivat osaa ainakin Eero Erkko, Juhani Aho, Santeri Ivalo, Kasimir Leino ja Axel Gallén. [1]

Jouluksi 1891 ilmestyneestä Nuoren Suomen ensimmäisestä numerosta lähtien joulualbumista tuli myyntimenestys, jonka usean tuhannen kappaleen painokset loppuivat aina kesken. Kun Päivälehti vuonna 1904 lakkautettiin, siitä otti vastatakseen Päivälehden seuraajaa Helsingin Sanomia julkaissut kirjapainoyhtiö. Siirryttyään 1920-luvulla Suomen kirjailijaliiton haltuun albumista tehtiin pelkästään kirjallisuuteen keskittyvä julkaisu ja sen ulkoasu menetti entisen kuvallisen loistonsa. Kun kirjailijaliitto päätti lopettaa Nuoren Suomen julkaisemisen, se siirrettiin takaisin Uudelle Kirjapaino-Osakeyhtiölle ja ilmestyi vielä vuosina 1931–1940 Eljas Erkon toimittamana. [2] Samalla palattiin vanhaan tapaan kuvittaa albumi hienoilla taidejäljennöksillä. Ensimmäisessä toimittamassaan albumissa Erkko lupasi, että joulualbumista tulee jälleen ”kulttuurimme kuvastin”.

Kaunokirjallista ja asiaproosaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskeiset nuorsuomalaisiin lukeutuvat kirjailijat Juhani Aho, J. H. Erkko, Santeri Ivalo, Arvid Järnefelt, Kasimir ja Eino Leino, Maila Talvio, L. Onerva ja Larin Kyösti täyttivät novelleineen ja runoineen julkaisun ensi vuosikymmeninä albumin sivut. Myös vähemmän tunnettujen kynäilijöiden tekstejä julkaistiin. Kaunokirjallisuuden ohella tarjottiin kantaaottavia selvityksiä erilaisista yhteiskunnallisista kysymyksistä kuten äänioikeudesta (Eero Erkko 1892), kunnallisesta verotuksesta (Santeri Ivalo 1894) ja tasa-arvoisuudesta (Tekla Hultin 1893). Naiskysymyksestä kirjoitti Lucina Hagmanin ohella Minna Canth, jonka muistolle omistettiin kokonaisuudessaan vuoden 1897 joulualbumi. Teatterikatsauksia laati Kasimir Leino ja suomalaisen musiikkielämän tulevaisuutta pohdiskeli Oskari Merikanto. Myös nuottimateriaalia julkaistiin. Joulualbumin ensimmäisessä numerossa 1891 julkaistu Jean Sibeliuksen Perpetuum mobile oli hänen varhaisin painettu sävellyksensä. [3]

1910-luvulla kirjoitusten aihepiiri laajeni myös ulkomaisiin aiheisiin. Esimerkiksi vuoden 1914 albumissa Mikko Erich pohti Euroopan valtiollis-poliittista tilannetta maailmansodan puhjetessa, Anna-Maria Tallgren esitteli tukholmalaisen Thielin yksityisgallerian ja Liisi Karttunen kertoi Roomassa sijaitsevasta Pyhän Birgitan talosta ja sen pohjoismaihin liittyvästä historiasta. Runotervehdyksen joulualbumiin oli lähettänyt Joel Lehtonen Tunisiasta.

Sotien välisenä aikana vanha nuorsuomalainen kirjoittajakunta alkoi väistyä uuden sukupolven tieltä. Kaarlo Sarkia, Elina Vaara, Viljo Kojo, Yrjö Jylhä, Einari Vuorela, Oiva Paloheimo ja Helvi Hämäläinen olivat nyt albumin vakioavustajia. Esseitään tai otteita tulevista julkaisuistaan tarjosivat mm. Olavi Paavolainen ja Lauri Viljanen.

Kuvitus ja visuaalinen ilme[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoren Suomen joulualbumin kuvitusta vuodelta 1893.

Nuori Suomi oli ensimmäisiä runsaasti kuvitettuja julkaisuja Suomessa. Uudet keksinnöt kuvanpainotekniikan alalla (esim. valokuvien rasterointiin pohjautuvat painolaatat) mahdollistivat sekä viivapiirrosten että valokuviin pohjautuvien taidejäljennösten painattamisen.[4] Ensimmäiset numerot painettiin Helsingissä F. Tilgmannin kirja- ja kivipainossa. Kansilehtiä lukuun ottamatta painotyö oli aluksi mustavalkoista. 1910-luvulla taidekuvia ryhdyttiin painamaan myös monivärijäljennöksinä. Uutta ja poikkeavaa oli, että kunkin albumin kansilehden luonnosteli eri taiteilija.

Keskeisimmät Nuorta Suomea sen alkuaikoina avustavista taiteilijoista olivat Albert Edelfelt, Eero Järnefelt, Venny Soldan-Brofeldt, Pekka Halonen, Akseli Gallen-Kallela sekä Magnus Enckell. Maalauksista tehtyjen jäljennöksien ohella albumeissa oli runsaasti teksteihin liittyviä kuvituspiirroksia, vinjettejä ja muita ornamentteja, joita tekivät Väinö Blomstedt, Alex Federley, Albert Gebhard sekä Suomeen kotiutunut ruotsalaissyntyinen Louis Sparre. 1910-luvulla modernit taidetyylit pääsivät esittäytymään albumissa: Vilho Sjöström, Helena Schjerfbeck, Jalmari Ruokokoski, Santeri Salokivi, Verner Thomé. Vuoden 1922 joulualbumiin oli painettu värijäljennöksiä niin Gallen-Kallelalta kuin Tyko Salliselta. 1930-luvulla mukaan olivat tulleet mm. Alvar Cawén, Antti Favén, Wäinö Aaltonen, Martti Ranttila, Ilmari Huitti ja Matti Visanti.

Päätoimittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Konttinen, Riitta: Sammon takojat. Nuoren Suomen taiteilijat ja suomalaisuuden kuvat. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-16075-3.
  • Rytkönen, Alli: Päivälehden historia II. Päivälehden ulkonaiset puitteet ja kirjalliset profiilit. Helsinki: Sanoma Oy, 1946.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Konttinen, s. 31–32
  2. Rytkönen 376–379
  3. Rytkönen, s. 380–394
  4. Konttinen, s. 35–40

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]