Numeroasema

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Numeroasemat ovat lyhytaaltotaajuuksilla toimivia salaperäisiä radioasemia, jotka lähettävät tyypillisesti nauhoitettujen äänten lukemia numero-, kirjain- tai morsekoodisarjoja säännöllisillä aikatauluilla. Niissä on käytetty laajalti eri kieliä. Äänet ovat tavallisesti naisääniä, mutta joskus käytetään mies- tai lapsiääniä. Joskus samoilta taajuuksilta vastaanotetaan myös toistuvia musiikinpätkiä ja yhtäjaksoisia äänisignaaleja.[1]

Numeroasemien viestejä nauhoittaneen The Conet Projectin mukaan lähetysten määrä on kasvanut kylmän sodan jälkeen.[2]

Asemien alkuperä ja käyttötarkoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Numeroasemien arvellaan olevan valtioiden omistamia, ja niitä oletetaan käytettävän salaisten viestien välittämiseen vakoojille. Mikään valtio ei kuitenkaan ole virallisesti tunnustanut niiden olemassaoloa.

Vuonna 1998 Yhdistyneen kuningaskunnan radiotaajuuksia hallinnoivan Department of Trade and Industryn edustaja totesi The Daily Telegraph -lehdelle: ”Ne ovat juuri sitä mitä oletatte niiden olevan. Ihmisten ei pitäisi kummastella niitä. Niitä ei varsinaisesti ole tarkoitettu yleiseen kuunteluun.”[3] Kuubalaisen ¡Atención!-numeroaseman purettuja viestejä on myös onnistuneesti käytetty Yhdysvaltain oikeudessa todisteena vakoojia vastaan 2000-luvun alussa.[4]

Jotkut ovat esittäneet, että myös huumeiden salakuljettajat olisivat käyttäneet numeroasemia salaiseen viestintäänsä.[5][6] Tällaisessa käytössä olevien lähettimien tulisi kuitenkin olla tunnetuista numeroasemista poiketen paikasta toiseen siirtyviä ja pienellä teholla toimivia, koska radiolähetyksen alkuperän jäljittäminen on suhteellisen helppoa.

Viestien salausmenetelmistä ei ole julkista tietoa. Niiden spekuloidaan käyttävän OTP-menetelmää, jossa vastaanottaja avaisi viestin erillisellä kertakäyttöisellä avainkoodillaan.

Lähetykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Numeroasemien lähetyksillä on yleensä asemakohtainen vakiintunut kaava. Lähetykset alkavat tavallisesti tasa- tai puolitunnein.

Asema aloittaa lähetyksen sille ominaisella tunnistusjaksolla, joka voi olla radioaakkosista koostuva tunnus tai numeerinen koodi (esimerkiksi ”Charlie India Oscar” tai ”250 250 250”). Tunnuksina käytetään myös nauhoitettuja puheenpätkiä, signaaleja ja musiikkikappaleita. Radioharrastajat ovat usein nimenneet asemat näiden tunnistusjaksojen mukaan (esimerkiksi ¡Atención!, Cherry Ripe ja The Lincolnshire Poacher). Tunnistusjakson toistaminen useaan kertaan on tavallista.

Tunnusjakson jälkeen luetellaan usein viestin käyttämät nauhoitetut äänet (”1234567890”), minkä jälkeen itse viestisisällön lähetys alkaa. Viestit annetaan yleensä neljän tai viiden numeron tai radioaakkosen ryhmissä. Ne voidaan toistaa joko lausumalla sama ryhmä kaksi kertaa peräkkäin tai toistamalla viesti kokonaisuudessaan. Joskus asemat lähettävät useamman viestin peräkkäin.

Viestin jälkeen asema lähettää lopetuskoodin, joka on useimmiten loppu-sana aseman käyttämällä kielellä (esimerkiksi ”end of message, end of transmission”, ”Ende”, ”fini”, ”final” tai ”konets”). Myös musiikinpätkiä käytetään. Entisen Neuvostoliiton suunnasta havaitut lähetykset loppuvat usein sarjaan nollia.

Lähetystekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Numeroasemien lähettimet ovat 10–100 kilowatin teholla ja korkealla taajuudella toimivia, amplitudimodulaatiota hyödyntäviä lähettimiä.

Muiden lyhytaaltolähetysten tapaan niiden viestit saattavat hyvissä olosuhteissa kantautua pitkien matkojen päähän. Suomessa on kuultu selvästi ainakin 11 545 kilohertsin taajuudella lähetettävää The Lincolnshire Poacher -asemaa, jonka oletetaan sijaitsevan RAF:n tukikohdassa Kyproksella.[7]

Ääninäyte[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[[:File:|Numeroaseman lähetys]] [[File:|noicon]]

The Conet Projectin nauhoittama YHF-numeroaseman lähetys. Tunnistusjakson jälkeen viesti lähetetään kahteen kertaan.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Salaperäinen naisääni kylmän sodan ajoilta kummittelee yhä radioaalloilla – ”Eins, acht, vier...” Ilta-Sanomat. 9.4.2016. Viitattu 14.4.2016.
  2. Recordings of Shortwave Numbers Stations The Conet Project. Viitattu 12.7.2008. (englanniksi)
  3. Pescovitz, David: Counting Spies Salon. 16.9.1999. Salon Media Group Inc.. Viitattu 12.7.2008. (englanniksi)
  4. Sokol, Brett: Espionage is in the Air. Miami New Times, 8.9.2001. Miami: Village Voice Media. Artikkelin verkkoversio Viitattu 12.7.2008. (englanniksi)
  5. Secret Radio Frequencies Viitattu 12.7.2008. (englanniksi)
  6. Walsh, Jason: Dark Side of the Band Wired. 15.11.2004. Viitattu 12.7.2008. (englanniksi)
  7. Toivio, Tomi: Salaiset agentit radioaalloilla. Voima, 2007, nro 2. Helsinki: Voima Kustannus Oy. Artikkelin verkkoversio Viitattu 12.7.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]