Novaja Zemlja
| Novaja Zemlja | |
|---|---|
 Novaja Zemljan sijainti |
|
| Merialue | Pohjoinen jäämeri |
| Saaria yht. | 3 |
| Suurin saari | Severnyi |
| Muita saaria | Južnyi, Meždušarski |
| Pinta-ala | 82 179 km² |
| Valtio | |
| Valtio | Venäjä |
| Alue | Arkangelin alue |
| Kunta | Novaja Zemljan kaupunkipiiri |
| Väestö | |
| Väkiluku | 2 429 |
| Asutuskeskukset | Belušja Guba, Rogetšjovo |
Novaja Zemlja (ven. Нóвая Земля́ eli ”uusi maa”) on Venäjälle kuuluva kaksoissaari ja sitä ympäröivä pienten saarten ryhmä Manner-Venäjän pohjoispuolella Pohjoisella jäämerellä.
Maantiede ja luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Novaja Zemljan kaksi pääsaarta ovat pohjoinen (Severnyi, 48 904 km²) ja eteläinen (Južnyi, 33 275 km²). Pohjoissaari on Euroopan neljänneksi suurin saari ja eteläsaari kuudenneksi suurin. Saariston kokonaispinta-ala on 82 179 km2.[1] Pääsaaret erottaa toisistaan Matotškin Šar -salmi ja mantereen puoleisesta Vaigatšin saaresta Karansalmi. Lisäksi saaret erottavat Pohjoiseen jäämereen kuuluvat kaksi merialuetta toisistaan: itäisemmän Karanmeren ja läntisemmän Barentsinmeren.
Saaret ovat vuoristoisia ja geologisesti ne ovat Uralvuorten jatke. Pohjoissaaren korkein kohta on Gora Sedova (1 591 m) ja eteläsaaren 1 292 metrin korkuinen vuori. Pohjoissaaren peittävät suurimmaksi osaksi jäätiköt, eteläsaarella on jäätöntä, karua tundraa.
Luonnonvaroihin kuuluvat kupari, lyijy, sinkki ja asfaltti. Eläimiä ovat muun muassa naali, jääkarhu, mursu ja valkoposkihanhi.
Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Malyye Karmakulyn ilmastotilastoa
Lähde: [1]
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tutkimusmatkailija Hugh Willoughby kävi saarilla 1553 ja Willem Barents 1596, koillisväylän etsimisen yhteydessä, mutta Pohjois-Venäjän asukkaat tunsivat saaret jo keskiajalla.
Novaja Zemlja, sen ilmatila ja läheiset merialueet toimivat ydinaseiden testipaikkana kylmän sodan aikana.[1][2][3] Yhteensä alueella tehtiin syyskuun 21. päivän 1955 ja lokakuun 24. päivän 1990 välillä 132 ydinräjäytystä. Näistä 87 tehtiin ilmakehässä, yksi pinnalla, kaksi veden pinnalla, kolme veden alla ja 42 maan alla.[1]
Testialue rakennettiin 1950-luvulla. ”Alue A”, Tšоrnaja Guba (70,7° N, 54,6° E), oli käytössä 1955–1962. Aluetta B, Matotškin Šar (73,4° N, 54,9° E), käytettiin maanalaisissa kokeissa 1964–1990. Alue C, Suhoi Nos (73,7° N, 54,0° E), oli käytössä 1957–1962 ja 1961 siellä räjäytettiin 50 megatonnin kokoinen Tsar-bomba. Novaja Zemljalle on myös haudattu paljon radioaktiivista jätettä aina käytetyistä polttoainesauvoista ydinreaktoreihin saakka.
Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Novaja Zemlja Новая Земля |
|
|---|---|
 vaakuna |
|
| Valtio | Venäjä |
| Subjekti | Arkangelin alue |
| Hallinto | |
| – Hallinnon tyyppi | Kaupunkipiiri |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 137 800 km² |
| – Maa | 82 179 km² |
| Väkiluku (2010) | 2 429 |
| – Väestötiheys | 0,03 as./km² |
Hallinnollisesti saaret muodostavat Arkangelin alueeseen kuuluvan Novaja Zemljan kaupunkipiirikunnan (ven. gorodskoi okrug Novaja Zemlja), jonka keskus on Belušja Guban kaupunkityyppinen taajama (71,537 °N, 52,343 °E).[4]
Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Novaja Zemljan kaupunkipiirikunnan asukasluku oli vuoden 2010 väestönlaskennassa 2 429, josta 1 972 henkeä asui Belušja Guban taajamassa ja 457 oli kirjattu maaseutuasukkaiksi.[5] Kaikki maaseutuasukkaat on kirjattu Rogatšovon (Рогачёво) taajaman asukkaiksi.[6] Heinäkuun 2013 alun asukasluvuksi kaupunkipiiri ilmoitti 2 623, josta sotilashenkilöitä oli 1 736. Siviilejä oli 603 ja lisäksi lapsia 284. Kaupunkipiirikunta ilmoittaa pinta-alakseen 137 800 neliökilometriä. [7]
Rogatšovossa toimii sotilaslentokenttä[8], kansallinen lentopaikkatunnus ЬЛДР). Saarilla on useita sää- ja geofysikaalisia asemia.
Saarilla asuu pääasiassa länsirannikolla alkuperäisväestönä noin 100 nenetsiä.lähde? Valtaosa väestöstä saa elantonsa kalastuksesta, metsästyksestä ja hylkeenpyynnistä..
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Soviet nuclear test ground Novaya Zemlya remained secret for decades before 1992 22.6.2007. pravda.ru. Viitattu 8.3.2013. (englanniksi)
- ↑ Nuclear explosions in the USSR: The North Test Site. Reference material (pdf) iaea.org. Viitattu 8.3.2013. (venäjäksi)
- ↑ Database of nuclear tests, USSR/Russia johnstonsarchive.net. Viitattu 8.3.2013. (englanniksi)
- ↑ Novaja Zemljan kaupunkipiirikunta Arkangelin alueen sivustolla dvinaland.ru. Arkistoitu 12.10.2008. Viitattu 24.11.2008. (venäjäksi)
- ↑ Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 8.11.2012. (venäjäksi)
- ↑ Tšislennost naselenija po munitsipalnym obrazovanijam i naselennym punktam Arhangelskoi oblasti, vkljutšaja Nenetski avtonomnym okrug Itom Vsjorossijskoi perepisi naselenija 2010 goda arhangelskstat.ru. Arkistoitu 22.10.2013. Viitattu 9.1.2014. (venäjäksi)
- ↑ Gorodskoi okrug Novaja Zemlja - O Munitsipalitete 2014. Novaja Zemljan kaupunkipiirikunta, nov-zemlya.ru. Viitattu 9.1.2014. (venäjäksi)
- ↑ Minoborony otkazalos razmeštšat MiG-31 na Novoi Zemle 4.2.2013. lenta.ru. Viitattu 9.1.2014. (venäjäksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Novaja Zemlja Wikimedia Commonsissa
- Olaf Holtedahl, 1922: Novaya Zemlya. A Russian Arctic Land (The Geographical Review) (englanniksi)
- The population of Novaya Zemlya from 1877 to 1956: A historical geographic essay (abstrakti, Polar Geography, Vol. 20, Issue 3, 1996) (englanniksi)
- Civilian aircrafts banned from Novaya Zemlya (8/2012) (englanniksi) (barentsobserver.com)
- Vidy Rogatšjovo (venäjäksi)
- Leonid Serebryannya: The colonization and peoples of Novaya Zemlya then and now. Nationalities Papers: The Journal of Nationalism and Ethnicity, 1997, online 19 Oct 2007, 25. vsk, nro 2, s. 301–309. doi:10.1080/00905999708408505. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||
