Norjan kansalaisuus
Norjan kansalaisuus on laillinen suhde Norjan kuningaskunnan ja yksittäisen henkilön välillä. Maassa noudatetaan lähtökohtaisesti ius sanguinis -periaatetta.
Kansalaisuuden saaminen syntymällä tai adoptoimalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lapsi, joka on syntynyt 1. syyskuuta 2006 jälkeen saa automaattisesti Norjan kansalaisuuden, mikäli vähintään toisella vanhemmista sellainen on lapsen syntyessä.[1]
Kansalaisuuden saaminen hakemuksella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hakemuksen perusteella kansalaisuuden voi saada perustapauksissa, mikäli henkilö täyttää seuraavat ehdot:[2]
- vähintään 18-vuotias
- oleskellut Norjassa pysyvällä oleskeluluvalla vähintään 8 vuotta viimeisen 11 vuoden aikana
- pystyy todistamaan henkilöllisyytensä ja esittämään tyhjän rikosrekisterin
- 18–67 -vuotiaiden tulee läpäistä Norjan yhteiskuntaoppia käsittelevä koe ja kielikoe
- oleskelee Norjassa ja osoittaa aikomusta jäädä Norjaan hakemuksen ajan
- on maksanut hakemukseen liittyvät maksut
Hakijoilla, jotka ovat naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa Norjan kansalaisen kanssa, vaadittu Norjassa asuttu aika lyhenee 5 vuoteen.[1]
Rikoksesta tuomittuihin henkilöihin sovelletaan karanteeniaikaa, jolla lykätään kansalaisuuden saamista Norjassa asutun ajan päälle. Tämä karanteeniaika riippuu siitä, millaisesta rikoksesta henkilö on tuomittu ja kuinka pitkä mahdollinen vankeusaika on ollut. Esimerkiksi 15 päivän vankeusrangaistus kääntyy 2,5 vuoden karanteeniksi kun taas 21 vuoden vankeus 39 vuoden karanteeniksi.[3]
Norjan hallitus nosti kielitaitovaatimuksen tasolle B1 lokakuusta 2022 alkaen.[4] Valtiottomilla henkilöillä sekä yli 55-vuotiailla, jotka ovat joko pakolaisia tai vammaisia, kielitaitovaatimuksen vaatimus on tasoa A1.[2]
Toisten Pohjoismaiden kansalaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mikäli hakija on toisen Pohjoismaan kansalainen, hän voi saada kansalaisuuden ilmoituksella asuttuaan Norjassa vähintään 7 vuotta sekä esitettyään puhtaan rikosrekisterin ja maksettuaan hakemukseen liittyvät maksut.[1]
Hakemuksen perusteella toisten Pohjoismaiden kansalaiset voivat saada Norjan kansalaisuuden asuttuaan Norjassa yhtäjaksoisesti vähintään 2 vuotta, mikäli hakija on vähintään 12-vuotias. Yli 15-vuotiaan henkilön tulee toimittaa myös rikosrekisteriote Norjan viranomaisille. Myös kielitaitovaatimuksia on kevennetty ja esim. työnantajan todistus riittävästä norjan tai saamen kielen taidosta riittää.[5]
Kaksoiskansalaisuus ja kansalaisuuden menettäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Norja on 1. tammikuuta 2020 lähtien sallinut kaksoiskansalaisuuden.[6] Henkilöt, jotka ovat aiemmin joutuneet luopumaan Norjan kansalaisuudestaan saadessaan jonkin muun maan kansalaisuuden, voivat saada Norjan kansalaisuuden takaisin ilmoituksella.[7][8]
Kansalaisuuden voi jälkikäteen menettää, mikäli henkilö on laittanut hakemukseen tahallaan harhaanjohtavaa tietoa. Tätä ei tosin lähtökohtaisesti sovelleta lapsiin.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Norjan kansalaisuus Pohjoismainen yhteistyö. 2022. Viitattu 14.11.2022.
- ↑ a b Want to apply: Citizenship for EU/EEA nationals who have held a residence permit in Norway UDI. Viitattu 14.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Waiting times for Norwegian citizenship for convicted persons and people who have been fined Norwegian Directorate of Immigration. 2022. Viitattu 14.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Ikrafttredelse av endringer i statsborgerskriften – endringer i språkkravet Arbeids- og inkluderingsdepartementet. 31.8.2022. Viitattu 14.11.2022. (norjaksi)
- ↑ Want to apply: Applying for citizenship for Nordic citizens Norwegian Directorate of Immigration. 2022. Viitattu 14.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Dobbelt statsborgerskap Utlendingsdirektoratet. 2022. Viitattu 14.11.2022. (norjaksi)
- ↑ Lov om norsk statsborgerskap (statsborgerloven) - Kapittel 4. Erverv av statsborgerskap ved melding i henhold til nordisk avtale Lovdata. 2022. Viitattu 14.11.2022. (norjaksi)
- ↑ Notification to get back Norwegian citizenship Norgesportalen. Viitattu 14.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Citizenship Norwegian Directorate of Immigration. 2022. Viitattu 14.11.2022. (englanniksi)