Nokkakuninkaat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nokkakuninkaat
Karibiannokkakuningas (Neoharriotta carri)
Karibiannokkakuningas (Neoharriotta carri)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Rustokalat Chondrichthyes
Alaluokka: Koppapäiset Holocephali
Lahko: Sillikuningaskalat Chimaeriformes
Heimo: Nokkakuninkaat
Rhinochimaeridae
Garman, 1901[1]
Suvut
  • Harriotta
  • Neoharriotta
  • Rhinochimaera
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Nokkakuninkaat Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Nokkakuninkaat Commonsissa

Nokkakuninkaat (Rhinochimaeridae) on koppapäisiin kuuluva rustokalojen heimo. Nokkakuningaslajit elävät ympäri maailman lämpimissä tai lauhkeissa vesissä.

Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset nokkakuninkaat jaetaan kolmeen sukuun ja kahdeksaan lajiin,[2][3] joita ovat muiden muassa nokkakuningas (Harriotta raleighana), naskalinokkakuningas (Harriotta haeckeli), karibiannokkakuningas (Neoharriotta carri), atlantinnokkakuningas (Rhinochimaera atlantica) ja idännokkakuningas (Rhinochimaera pacifica).[4]

Elasmodectes avitus -nokkakuninkaan fossiili

Nokkakuninkaisiin kuuluvien Amylodon- ja Elasmodus-sukujen fossiileista varhaisimmat on ajoitettu jurakaudelle.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokkakuninkaita elää paikoittain Atlantin, Intian ja Tyynen valtameren alueilla. Ne ovat syvissä vesissä eläviä kaloja, joita tavataan 200–2 600 metrin syvyydessä.[5][2][6][7]

Anatomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokkakuninkaiden selvin tuntomerkki on pitkä ja terävä (muttei kova) nokkamainen kuono. Nokassa on tuntoelimiä, joilla kalat etsivät ruokaa ja tunnistavat parittelukumppanin. Koirailla on päässä elin, jolla ne tarttuvat naaraisiin paritellessaan. Nokkakuninkaiden etummainen selkäevä on korkea ja sen etureunassa on myrkyllinen piikki. Taempi selkäevä on matala ja pitkä. Rintaevät ovat suuret ja niitä käytetään uimiseen. Neoharriotta-suvun lajeilla peräevä ja pyrstöevä ovat erilliset, muilla yhtenäiset.[2][6][5][7]

Suussa on hampaina luulevyt. Levyt ovat paksut Harriotta- ja Neoharriotta-sukujen lajeilla ja ohuemmat Rhinochimaera-suvussa.[2] Nokkakuninkaat syövät pieniä kaloja ja selkärangattomia eläimiä.

Nokkakuningaslajit kasvavat 65–140 senttimetrin pituisiksi ja ovat yleensä ruskeita. Nokkakuninkaiden munakotelo on päärynänmuotoinen ja noin 15 cm pitkä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rhinochimaeridae ITIS. Viitattu 9.2.2011. (englanniksi)
  2. a b c d e f Joseph S. Nelson: Fishes of the world, s. 46. John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.2.2011). (englanniksi)
  3. List of Nominal Species of Rhinochimaeridae (Longnose chimaeras) FishBase.
  4. Markku varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström: Maailman kalojen nimet, s. 7. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0.
  5. a b Family Rhinochimaeridae (peilipalvelin) FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.). Viitattu 9.2.2011. (englanniksi)
  6. a b James Leonard Brierley Smith,Margaret Mary Smith,Phillip C. Heemstra: Smiths' Sea fishes, s. 146. Struik, 2003. ISBN 978-1868728909. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.2.2011). (englanniksi)
  7. a b Longnose Chimaeras — Rhinochimaeridae Canada's PolarLife. Viitattu 9.2.2011. (englanniksi)
Tämä kaloihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.