Nokiperhoset

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nokiperhoset
Nokiperhosia Adalbert Seitzin julkaisusta Die Gross-Schmetterlinge der Erde (1915).
Nokiperhosia Adalbert Seitzin julkaisusta Die Gross-Schmetterlinge der Erde (1915).
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Täpläperhoset Nymphalidae
Alaheimo: Heinäperhoset Satyrinae
Tribus: Satyrini
Suku: Nokiperhoset
Erebia
Dalman, 1816
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Nokiperhoset Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Nokiperhoset Commonsissa

Nokiperhoset (Erebia) on suku täpläperhosten (Nymphalidae) heimossa ja heinäperhosten (Satyrinae) alaheimossa. Suvun lajeja esiintyy holarktisella alueella. Lajien ulkoasun huomattavan samankaltaisuuden ja lajien sisäisen muuntelun vuoksi nokiperhosten lajinmääritys on usein vaikeaa.

Piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkiaan nokiperhoslajeja tunnetaan noin 100[1], joista Euroopassa tavataan noin 45[2]. Eurooppalaisista lajeista noin 35 ei esiinny Euroopan ulkopuolella. Tämä lajimäärä tekee nokiperhosista Euroopan runsaslajisimman päiväperhossuvun.[3] Lajisto on erityisen runsas Alpeilla, mutta lisäksi etenkin Pyreneillä ja Balkanilla on joitakin kotoperäisiä lajeja.[4]

Useimpien lajien siipien yläpinta on tumman mustanruskea ja postdiskaalialassa on punaisia tai keltaisia täpliä tai juovia sekä mustia silmätäpliä, jotka voivat usein olla valkoteräisiä. Nokiperhoslajit muistuttavatkin yleensä suuresti toisiaan. Tässä suhteessa erityisen huomattava on Etelä- ja Keski-Euroopan vuoristoista Lähi-Itään esiintyvä Erebia tynandrus -ryhmä[5], jonka lajit eroavat toisistaan lähinnä vain levinneisyyden, elinympäristön ja lentoajan suhteen. Ne on myös mahdollista erottaa kromosomiluvun perusteella, mutta ulkonäköerot ovat erittäin vähäisiä.[3][4]

Eurooppalaisista lajeista suurin osa esiintyy vuoristoissa ja monet boreaalisilla, subarktisilla ja arktisilla alueilla. Vuoristolajit elävät usein huomattavan korkealla merenpinnasta.[3] Pohjois-Amerikassa lajisto keskittyy Alaskaan sekä Kanadan luoteis- ja länsiosiin. Vain muutamaa lajia tavataan etelämpänä.[6] Pohjoismaissa lajien elinympäristöt keskittyvät metsiin, soille ja tuntureille.[4]

Lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa nokiperhosia esiintyy vakinaisesti viisi lajia: metsä-, suo-, lapin-, kaira- ja ruijannokiperhoset. Lisäksi idännokiperhonen on tavattu yhden kerran vuonna 1976.

Lajikuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Teoksessa Lennä, safiirisoturi – maailman päiväperhoslajien suomenkielinen nimistö (Kari Nissinen, Tibiale oy 2013) luetellaan 101 Erebia-suvun taksonia.
  2. Teos Euroopan päiväperhoset (Higgins & Riley, Tammi 1973) mainitsee Euroopan lajimääräksi 45 kun Suomen ja Euroopan päiväperhoset (Haahtela ym., Gummerus 2012) mainitsee 48.
  3. a b c Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7.
  4. a b c Tari Haahtela, Kimmo Saarinen, Pekka Ojalainen & Hannu Aarnio: Suomen ja Euroopan päiväperhoset. Gummerus, 2012. ISBN 978-951-20-8386-2.
  5. L.G. Higgins & N.D. Riley (1973) sisällyttää E. tynandrus -ryhmään kuusi lajia, Haahtela ym. (2012) ainakin yhdeksän.
  6. James A. Scott: The Butterflies of North America: A Natural History and Field Guide. Stanford University Press, 1992. ISBN 9780804720137.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]