Siirry sisältöön

Nojapuut

Wikipediasta
Nojapuut
Urheilija nojapuilla.
Urheilija nojapuilla.
Piirteet
Tyyppi voimistelu
Lajiryhmä telinevoimistelu
Kilpailutoiminta
Kansainvälinen kattojärjestö Kansainvälinen voimisteluliitto
Olympialaisissa 1896

Nojapuut on miesten telinevoimistelulaji, jossa voimistelija yhdistää telineellä heilautuksia ja voimaa vaativia staattisia asentoja. Voimistelija käyttää nojapuita niiden koko pituudelta ja suorittaa liikkeitä sekä aisojen yllä että alla. Volteista ja ja muista erityisen vaikeista liikkeistä saa lisäpisteitä.[1]

Nojapuissa suoritetut liikkeet yhdistävät heilumista, lentoliikkeitä, voimaa ja tasapainoa. Heilumisen ja volttien on oltava hallitsevia.[2] Nojapuilla vaaditaan vähintään 11 eri liikettä, heilahdusten lisäksi käännöksiä, seisontoja ja nojia.[1]

Nojapuut kuuluu telinevoimistelun pakollisiin lajeihin, jotka suoritetaan kansainvälisissä kisoissa vakiojärjestyksessä. Nojapuut ovat olleet osa olympialaisten voimisteluohjelmaa ensimmäisistä nykyaikaisista olympilaisista 1896 lähtien.[1]

Lajissa käytetään voimistelulaitteena nojapuita, jonka on kehittänyt saksalainen Friedrich Ludwig Jahn. Nojapuut ovat hyödyllinen laite ylävartalon voiman parantamisessa. Nojapuissa on kaksi yleensä puusta valmistettua, poikkileikkaukseltaan soikeaa tankoa, joiden paksuus on 5 cm, pituus 3,5 metriä ja korkeus 2 metriä. Tankojen korkeus ja leveys ovat yleensä säädettävissä.[2]

Nojapuut voivat olla materiaaliltaan laminoitua puuta, muovia tai puun ja muovin sekoitusta. Niiden on oltava kosteutta imeviä, jotta ne eivät muutu liukkaiksi. Pylväät voivat olla mitä tahansa kestävää materiaalia, mutta yleensä ne ovat rautaa tai terästä.[1]

  1. a b c d Suuri urheilulajikirja: säännöt, tekniikka & taktiikka, s. 82–83. (alkuteos: The Sports Book, 2015) Karisto, 2016. ISBN 978-951-23-6001-7
  2. a b Sports: Parallel bars Encyclopedia Britannica. Viitattu 4.5.2025. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]