Nixonin vierailu Kiinaan 1972

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Presidentti Richard Nixon ja Mao Zedong

Richard Nixonin vierailu Kiinaan 1972 oli ensimmäinen Yhdysvaltain presidentin tekemä valtiovierailu maahan. Tarkoituksena oli integroida Kiina kapitalistiseen markkinatalouteen, lievittää yleisiä jännitteitä sekä hyötyä Neuvostoliiton ja Kiinan välirikosta.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan päättymisen myötä 1949 Kiina etsi tukea kaikilta suunnilta. Jopa Yhdysvaltojen tukea haettiin vielä sisällissodan aikana. Se tosin tuki Kiinan tasavaltaa ja Kuomintangia. Kiina siirtyi melko nopeasti sisällissodan jälkeen Neuvostoliiton johtamaan kommunistiseen leiriin suhtautuen torjuvasti läntiseen blokkiin kuin myös Aasian maiden puolueettomuuspolitiikkaan. Kiina näki maailman jakautuneena vain läntiseen kapitalistiseen leiriin ja kommunistiseen leiriin. Stalinin kuoleman jälkeen Kiina alkoi suhtautua ”kolmanteen linjaan” joustavammin. Kiina alkoi esiintyä eräänlaisena globaalin etelän äänitorvena pyrkien ottamaan asemia Neuvostoliitolta. Kiina nostikin profiiliaan Aasiassa esimerkiksi Korean sodan myötä työntäen yhdysvaltalaiset joukot Pohjois-Koreasta Etelä-Koreaan. Kiina myös tuki vapaussotia esimerkiksi Indokiinassa, joissa alueen maat pyrkivät irti kolonialismista. Tämä kaikki johti Kiinan ja Yhdysvaltojen välien huonontumiseen ja Yhdysvaltojen kiihtyviin pyrkimyksiin eristää Kiina. Kiina pääsi esimerkiksi YK:n jäseneksi vasta 1971 Yhdysvaltojen vastustelun ja Taiwanin tukemisen vuoksi. Kulttuurivallankumouksen aikaan Kiina eristi itsensä ulkomaailmasta lähes täysin.[1][2]

Välit Neuvostoliittoon huonontuivat, kun Neuvostoliitto Nikita Hruštšovin johdolla sanoutui irti stalinismista. Myös oppi rauhanomaisesta rinnakkaiselosta suhteessa länsimaihin aiheutti voimakkaita erimielisyyksiä Kiinan ja Neuvostoliiton välillä. Neuvostoliitto puolestaan piti Kiinaa liian omapäisenä peläten Jugoslavian tapahtumien toisintoa. Maiden välit rikkoutuivat Neuvostoliiton tukiessa Intiaa Kiinan ja Intian välisessä sodassa. Kiina ja Neuvostoliitto ottivat yhteen myös sotilaallisesti Ussurin rajavälikohtauksessa.[3][4]

Vierailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti Nixon puolisoineen Kiinan muurilla

Kiinan ja Neuvostoliiton välien rikkouduttua Yhdysvalloissa alettiin pohtia mahdollisuutta lähentyä Kiinan kanssa. Esimerkiksi Ranska ja Länsi-Saksa pyrkivät jo varhaisemmassa vaiheessa muodostamaan suhteita Kiinan suuntaan. Kiinan ja Yhdysvaltojen välisiä kaupankäynti- ja matkustusrajoituksia oltiin jo aiemmin höllennetty. Henry Kissinger, muiden muassa, oli käynyt Kiinassa aiemmin valmistelemassa maaperää tuleville neuvotteluille. Helmikuussa 1972 Richard Nixon toteutti Kiinan vierailunsa. Nixon kutsui viikon mittaista vierailua ”viikoksi, joka muutti historian kulun”. Vierailua käsiteltiin mediassa laajasti. Vierailun tarkoituksena oli tuoda Kiinaa lähemmäs länttä ja kapitalistisia markkinoita, vähentää yleisiä sotilaallisia jännitteitä sekä hyötyä Kiinan ja Neuvostoliiton välirikosta. Yhdysvallat neuvotteli sekä Kiinan että Neuvostoliiton kanssa yrittäen saada molemmat painostamaan Pohjois-Vietnamia. Vierailu vauhditti Kiinan ja Yhdysvaltojen suhteiden lähentymistä.[5][6]

Huhtikuussa 1972 Kiinan kansantasavallan pöytätennisjoukkue vieraili Yhdysvalloissa. ”Pöytätennisdiplomatia” näytteli tärkeää roolia maiden suhteiden laajentamisessa.[7] Maat solmivat diplomaattiset suhteet virallisesti vuonna 1979 presidentti Jimmy Carterin toimesta. Vierailun aikana neuvoteltiin myös Shanghain lausunto, jossa Yhdysvallat tunnusti yhden Kiinan politiikan luvaten olla tunnustamatta Taiwanin itsenäisyyttä.[8]

Nixonin vierailu oli käännekohta Kiinan ja Yhdysvaltojen suhteissa. Kiina lähentyi jonkin verran lännen kanssa ja pelasi suureksi osaksi läntisen markkinakapitalismin pelisäännöillä. Tuona aikana myös sinetöitiin yhden Kiinan politiikka. Arvostelijat ovat nyttemmin idän ja lännen välien uudelleen kiristyttyä kyseenalaistaneet vierailun hyödyt. Kriittisempien äänien mukaan Yhdysvallat auttoi Kiinaa nousemaan avoimempien ovien politiikallaan, joka taas on nakertanut Yhdysvaltojen ja lännen valtaa. Donald Trumpin voidaan katsoa virallisesti hylänneen liennytyspolitiikan Kiinan suuntaan. Puolustajien mukaan Kiina olisi todennäköisesti vahvistunut joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Heidän mukaansa eristäytynyt ja katkeroitunut Kiina olisi ollut Yhdysvalloille paljon vaarallisempi.[9][10]

Viihteessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Adamsin ooppera Nixon in China perustuu Nixonin Kiinan-vierailuun.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Choudhury, G.W.: ”Growth of Chinese Foreign Policy, 1949-1969”, China In World Affairs: The Foreign Policy Of The Prc Since 1970. Routledge, 2020. ISBN 978-0367168865.
  2. Durdin, Tillman: Cultural Revolution Led To Diplomatic Isolation The New York Times. 14.10.1970. Viitattu 24.3.2023.
  3. The Great Debate - Documents of the Sino-Soviet Split marxists.org. Viitattu 24.3.2023.
  4. Szczepanski, Kallie: The Sino-Soviet Split - Russian and Chinese Political Strain in the 1900s Thoughtco.com. 3.7.2019. Viitattu 24.3.2023.
  5. Farley, Robert: Ever Wonder How China Got Back Into International Diplomacy After the Cultural Revolution? The Diplomat. 24.11.2015. Viitattu 24.3.2023.
  6. Choudhury, G.W.: ”Growth of Chinese Foreign Policy, 1949-1969”, China In World Affairs: The Foreign Policy Of The Prc Since 1970. Routledge, 2020. ISBN 978-0367168865. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.3.2023).
  7. Näin Kiinan mahtilajista tuli maan henkinen ydinase, jolla se järkytti koko maailmaa 50 vuotta sitten: "Toimi nopeasti, muuten aika loppuu!" MTV Uutiset. 23.9.2021. Viitattu 24.3.2023.
  8. Rapprochement with China, 1972 history.state.gov. Viitattu 24.3.2023.
  9. Heiskanen, Heikki: Kiinan ja Yhdysvaltain jännitteet tulivat jäädäkseen – Pandemia voi kiristää suurvaltakilpailua Yle. 24.5.2020. Viitattu 24.3.2023.
  10. Ni, Vincent: Fifty years on, ‘Nixon in China’ loses its sparkle in Beijing and Washington The Guardian. 21.2.2022. Viitattu 24.3.2023.
  11. MacMillan, Kyle: An American Sensibility: A Profile of 2022 Composer-in-Residence John Adams Colorado Music Festival. 2.3.2022. Viitattu 24.3.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]