Nitrariaceae

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nitrariaceae
Hedelmöivä Nitraria billardierei
Hedelmöivä Nitraria billardierei
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Streptophyta
Kaari: Versokasvit, Embryophyta
Alakaari: Putkilokasvit, Tracheophyta
Yläluokka: Euphyllophyta
Luokka: Siemenkasvit, Spermatophyta
Alaluokka: Koppisiemeniset, Angiospermae
Ylälahko: Rosanae
Lahko: Sapindales
Heimo: NITRARIACEAE Lindley
Synonyymit
  • Peganaceae Takhtajan
  • Tetradiclidaceae Takhtajan
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Nitrariaceae Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Nitrariaceae Commonsissa

Nitrariaceae on koppisiemenisten Sapindales-lahkoon kuuluva pieni kasviheimo, jonka tunnetuin suku lienee harmikit (Peganum).[1]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heimon kasvit ovat monivuotisia ruohoja tai pensaita, joilla on möyheät ja korvakkeelliset lehdet. Kukinto on enemmän tai vähemmän viuhkomainen ja sijaitsee varsipäätteisesti. Teriö suojaa kukkanuppua. Heteitä on 15, jotka sijaitsevat terävastaisina pareina; palhot ovat litistyneitä ja leveätyvisiä. Myös mesirauhaset sijaitsevat terävastaisesti. Yhdislehtinen sikiäin koostuu kahdesta neljään tai kuudesta emilehdestä, ja siinä on pitkä vartalo, jota pitkin luottipinnat ovat. Hedelmä on selkäluomainen kota tai yksisiemeninen luumarja. Siemenkuoressa on usein limautuva ulkokerros.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heimo kasvaa tavallisesti vaihtelevissa määrin kuivilla alueilla Pohjois-Afrikasta Itä-Aasiaan. Lajeja on myös Lounais-Australiassa ja Itä-Meksikossa. Lajit ovat usein suolamaiden kasveja.[3]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nitrariaceae käsittää kolme sukua, joissa on yhteensä 16 lajia.[4]

Suvussa Nitraria on kuusi Euroopassa, Aasiassa, Saharassa ja Australiassa kasvavaa lajia. Eräät niistä ovat okaisia. Varren kussakin nivelessä on usein kaksi tai kolme mehevää lehteä, jotka voivat olla joskus hammaslaitaisia tai liuskaisia. Korvakkeet ovat nahkeita. Sikiäimen päässä on lyhyt vartalo. Hedelmä on luumarja, ja siemenessä on niukka endospermi.[5]

Harmikeilla (Peganum) on varren nivelissä kaksi likeistä lehteä, joiden lapa on syväjakoinen. Korvakkeet ovat lehtimäisiä ja jakoisia. Kukat sijaitsevat lehtivastaisesti. Sikiäimessä on paljon siemenaiheita. Hedelmä on selkäluomainen kota tai marja. Harmikkien kotiseudut ovat Euroopassa, Aasiassa ja Itä-Meksikossa, missä niitä on kuusi lajia. [6]

Tetradiclis tenella on sukunsa ainoa laji ja kasvaa Välimeren alueen itäosista Keski-Aasiaan ulottuvalla alueella. Se on yksivuotinen ruoho, jonka lehdet sijaitsevat kierteisesti ja ovat möyheitä ja pienikorvakkeisia. Kukat ovat 3-4-lukuisia, ja hetiö on verhovastainen. Sikiäin on yhdislehtinen ja koostuu neljästä emilehdestä, jotka ovat jakautuneet kolmeen osaan. Pohjaistukassa on 24 siemenaihetta. Vartalo on gynobaasinen eli kiinnittyy sikiäimen tyveen. Hedelmä on selkäluomainen rakokota.[7]

Aikaisemmin Nitrariaceae-heimoa on pidetty mehikorvakasvien (Zygophyllaceae) sukulaisena, mutta yhtäläisyydet niiden kanssa johtuvat mitä ilmeisimmin samanlaisiin kasvuolosuhteisiin sopeutumisesta.[8]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://finto.fi/kassu/fi/page/?uri=http%3A%2F%2Fwww.yso.fi%2Fonto%2Fkassu%2Fk33491
  2. Stevens 2001–, viittaus 8.3.2015
  3. Stevens 2001–, viittaus 8.3.2015
  4. Stevens 2001–, viittaus 8.3.2015
  5. Stevens 2001–, viittaus 8.3.2015
  6. Stevens 2001–, viittaus 8.3.2015
  7. Stevens 2001–, viittaus 8.3.2015
  8. Stevens 2001–, viittaus 8.3.2015

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]