Nitrariaceae
| Nitrariaceae | |
|---|---|
 Hedelmöivä Nitraria billardierei |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Streptophyta |
| Kaari: | Versokasvit Embryophyta |
| Alakaari: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Yläluokka: | Euphyllophyta |
| Luokka: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alaluokka: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Ylälahko: | Rosanae |
| Lahko: | Sapindales |
| Heimo: |
Natronmarjakasvit Nitrariaceae Lindl. |
| Synonyymit | |
|
|
| Suvut | |
|
|
| Katso myös | |
Natronmarjakasvit (Nitrariaceae) on koppisiemenisten Sapindales-lahkoon kuuluva pieni kasviheimo, jonka tunnetuin suku lienee harmikit (Peganum).
Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heimon kasvit ovat monivuotisia ruohoja tai pensaita, joilla on möyheät ja korvakkeelliset lehdet. Kukinto on enemmän tai vähemmän viuhkomainen ja sijaitsee varsipäätteisesti. Teriö suojaa kukkanuppua. Heteitä on 15, jotka sijaitsevat terävastaisina pareina; palhot ovat litistyneitä ja leveätyvisiä. Myös mesirauhaset sijaitsevat terävastaisesti. Yhdislehtinen sikiäin koostuu kahdesta neljään tai kuudesta emilehdestä, ja siinä on pitkä vartalo, jota pitkin luottipinnat ovat. Hedelmä on selkäluomainen kota tai yksisiemeninen luumarja. Siemenkuoressa on usein limautuva ulkokerros.[2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heimo kasvaa tavallisesti vaihtelevissa määrin kuivilla alueilla Pohjois-Afrikasta Itä-Aasiaan. Lajeja on myös Lounais-Australiassa ja Itä-Meksikossa. Lajit ovat usein suolamaiden kasveja.[2]
Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nitrariaceae käsittää kolme sukua, joissa on yhteensä 16 lajia.[2]
Suvussa Nitraria on kuusi Euroopassa, Aasiassa, Saharassa ja Australiassa kasvavaa lajia. Eräät niistä ovat okaisia. Varren kussakin nivelessä on usein kaksi tai kolme mehevää lehteä, jotka voivat olla joskus hammaslaitaisia tai liuskaisia. Korvakkeet ovat nahkeita. Sikiäimen päässä on lyhyt vartalo. Hedelmä on luumarja, ja siemenessä on niukka endospermi.[2]
Harmikeilla (Peganum) on varren nivelissä kaksi likeistä lehteä, joiden lapa on syväjakoinen. Korvakkeet ovat lehtimäisiä ja jakoisia. Kukat sijaitsevat lehtivastaisesti. Sikiäimessä on paljon siemenaiheita. Hedelmä on selkäluomainen kota tai marja. Harmikkien kotiseudut ovat Euroopassa, Aasiassa ja Itä-Meksikossa, missä niitä on kuusi lajia.[2]
Tetradiclis tenella on sukunsa ainoa laji ja kasvaa Välimeren alueen itäosista Keski-Aasiaan ulottuvalla alueella. Se on yksivuotinen ruoho, jonka lehdet sijaitsevat kierteisesti ja ovat möyheitä ja pienikorvakkeisia. Kukat ovat 3–4-lukuisia, ja hetiö on verhovastainen. Sikiäin on yhdislehtinen ja koostuu neljästä emilehdestä, jotka ovat jakautuneet kolmeen osaan. Pohjaistukassa on 24 siemenaihetta. Vartalo on gynobaasinen eli kiinnittyy sikiäimen tyveen. Hedelmä on selkäluomainen rakokota.[2]
Aikaisemmin Nitrariaceae-heimoa on pidetty mehikorvakasvien (Zygophyllaceae) sukulaisena, mutta yhtäläisyydet niiden kanssa johtuvat mitä ilmeisimmin samanlaisiin kasvuolosuhteisiin sopeutumisesta.[2]
Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Pilviharmikki (Peganum harmala) -
Nitraria schoberi -lajin luumarjoja
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Stevens, P. F. (2001–). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: Natronmarjakasvit – Nitrariaceae
- ITIS: Nitrariaceae
- Levinneisyyskartta: http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/Nitrariaceae.gif
