Nissan Almera

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nissan Almera on Nissanin vuosina 1995–2007 Euroopan markkinoille valmistama alemman keskiluokan henkilöauto, joka korvasi Nissan Sunnyn. Japanissa ja Australaasiassa Almeraa myytiin nimellä Nissan Pulsar. Euroopassa seuraajaksi tuli vuonna 2007 Nissan Tiida, jota oli myyty jo aiemmin Aasian markkinoilla. Aasiassa Almeran valmistus jatkui vuoden 2007 jälkeen, mutta autoa ei enää tuoda Eurooppaan.

Nissan Almera N15 (1995–2000)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nissan Almera N15
Nissan Almera front 20080127.jpg
Valmistustiedot
Valmistusmaa Iso-Britannia
Japani
Valmistaja Nissan
Valmistusvuodet 1995–2000
Muut nimet Nissan Lucino
Nissan Pulsar
Korimalli 3-ovinen hatchback
4-ovinen sedan
5-ovinen hatchback
Luokka C-segmentti
Edeltäjä Nissan Sunny (N14)
Seuraaja Nissan Almera (N16)
Teknisesti samankaltaisia Nissan Silvia (S14)
Iskutilavuus 1,4–2,0 l
Teho 75–143 hv
Polttoaine bensiini
diesel
Vetotapa etuveto
Vaihteisto 5-vaihteinen manuaali
4-vaihteinen automaatti

Ensimmäisen sukupolven Almera esiteltiin vuonna 1995 korvaamaan vanhentunut Nissan Sunny. Auton ulkonäkö muistutti suuresti edeltäjäänsä, mutta muotoilu oli aavistuksen verran muhkeampaa. Korimalleina olivat kolmi- ja viisioviset hatchbackit sekä neliovinen sedan. Farmarimallia ei kuitenkaan Sunnyn tavoin tullut tarjolle. Japanissa hatchbackeja myytiin nimellä Nissan Lucino.

Nissan Almera GTi

Moottorivaihtoehtoina olivat 1,4- (87 hv) ja 1,6-litraiset (100 hv) bensiinimoottorit sekä 2,0 litran (75 hv) diesel. GTi-mallissa oli 2,0-litrainen, myös Nissan Silvia -urheiluautossa käytetty 143-hevosvoimainen bensiinimoottori. Kaikki moottorit dieseliä lukuun ottamatta olivat 16-venttiilisiä.

Euro NCAP -kolaritesti vuonna 1999 oli pettymys, sillä tulos jäi yhteen ja puoleen tähteen.[1] Turvallisuuden osalta Almera ei siis yltänyt kilpailijoidensa tasolle, sillä esimerkiksi samaa luokkaa edustava Toyota Corolla oli saanut vuotta aiemmin kolme tähteä.[2]

Facelift-mallin Nissan Almera N15.

Almeran varustelu oli aikanaan melko hyvä. Vakiona kaikissa malleissa oli muun muassa kuljettajan turvatyyny, ohjaustehostin, sähköpeilit ja stereot. GTi:n varustuksessa oli myös aina ilmastointi, takaspoileri ja sumuvalot.

Almera koki faceliftin vuonna 1998, jossa huomattavin muutos oli leveämmät ajovalot ja uudet puskurit sekä etusäleikkö.


Nissan Almera N16 (2000–2007)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nissan Almera N16
Nissanalmera2.jpg
Valmistustiedot
Valmistusmaa Espanjan lippu Espanja
Iso-Britannia
Japani
Valmistaja Nissan
Valmistusvuodet 2000–2007
Muut nimet Nissan Bluebird Sylphy
Nissan Pulsar
Tuotantomäärä 639 000 kappaletta
Korimalli 3-ovinen hatchback
4-ovinen sedan
5-ovinen hatchback
Luokka C-segmentti
Edeltäjä Nissan Almera (N15)
Seuraaja Nissan Tiida (C11)
Teknisesti samankaltaisia Nissan Almera Tino
Renault Samsung SM3
Iskutilavuus 1,5–2,2 l
Teho 90–136 hv
Polttoaine bensiini
diesel
Vetotapa etuveto
Vaihteisto 5-vaihteinen manuaali
4-vaihteinen automaatti

Vuoden 1999 lopussa esiteltiin toisen sukupolven Almera, jonka ulkonäössä ja muotoilussa oli jonkin verran uudistuksia. Pituus oli kasvanut kuusi senttimetriä ja korkeus 5,5 senttimetriä, mutta akseliväli pysyi samana kuin edeltäjässä. Suurta askelta mitoissa ei siis otettu. Kaikissa pyörissä oli nyt levyjarrut ja hätäjarruassistentti kuului järjestelmään. Mallia kehuttiin edeltäjäänsä paremmasta ajomukavuudesta ja hatchbackin suuresta 355-litraisesta tavaratilasta. Moitteet sen sijaan kohdistuivat ahtaisiin takaistuintiloihin ja melutasoon[3]. Almeran N16:n alustaan ja tekniikkaan perustui myös tila-auto Nissan Almera Tino.[4]

Turvallisuudessa oli tapahtunut merkittävää edistystä, sillä Almera saavutti vuoden 2001 Euro NCAP -kolaritestissä neljä tähteä.[5]

Almerasta oli saatavilla ensimmäisen sukupolven tavoin kolmi- ja viisioviset hatchbackit sekä neliovinen sedan, jota valmistettiin Japanissa vuoteen 2001 saakka, jolloin tuotanto siirtyi Englannin Sunderlandiin. Kaikki dieselmoottoriset Almerat tulivat Espanjasta[6]. Moottorivaihtoehdot olivat 1,5- (90 hv) ja 1,8-litraiset (114 hv) bensiinimoottorit sekä 110-hevosvoimainen 2,2 litran diesel. Perusvaihteistona oli viisivaihteinen manuaali, mutta 1,8-litraiseen oli saatavilla myös neliportainen automaattivaihteisto.[4]

Perusvarustetaso Comfortissa oli kaksi turvatyynyä, ABS-jarrut hätäjarruassistentilla, sähköikkunat edessä, lämmitettävät sähköpeilit ja kauko-ohjattu keskuslukitus.[4]

Vain sedaniin oli saatavilla säästömalli Family, josta oli karsittu ulkolämpömittari, sähköikkunat, keskuslukituksen kauko-ohjaus, matkustajan turvatyyny, takaistuimen keskipaikan kolmipisteturvavyö ja etuturvavöiden voimanrajoittimet.[4]

Malliston huipulla oli Luxury, jossa oli plyysiverhoilu,[7] ilmastointi, sähköikkunat takana ja sivuturvatyynyt (yht. neljä turvatyynyä).[4]

GTi jäi N16:ssa pois valikoimasta, ja sen tilalle tuli Sport, jossa oli perusmalli Comfortin lisäksi vakiona sumuvalot, takaspoileri, aktiiviset pääntuet, sivuturvatyynyt, nahkaverhoiltu ohjauspyörä, kojelaudan alumiinikoristeet ja lukuvalot edessä. Sport oli saatavana kolmi- tai viisiovisena. Moottorivaihtoehdot olivat samat kuin muissa malleissa.[4]

Kesän 2001 erikoismalli oli Allstar, jossa oli vakiona Comfort-varustelun lisäksi ilmastointi, Pioneer-radio/CD-soitin, kevytmetallivanteet sekä 1,8-litraisessa myös sumuvalot ja takaspoileri (hatchback). Vuoden 2002 kesämalli oli Sensation, johon kuului samat varusteet, mutta ilman 1,8-litraisen lisäyksiä.[4]

Facelift-mallin Nissan Almera N16.

Vuoden 2003 faceliftin näkyvimpiä uudistuksia olivat mustapohjaiset projektioajovalot ja keulan uudistettu ilme. Puskurit olivat uudenmalliset, ja niissä ei enää ollut suojalistoja. Sumuvalot muuttuivat pyöreiksi. Sisustuksessa oli uusi verhoilukangas, ohjauspyörä ja mittaristo. 1,5-litraisen teho nousi 98 hevosvoimaan. Värivalikoima[8] oli täysin uusi.[4]

Koko mallistossa oli nyt vakiovarusteina neljä turvatyynyä, aktiiviset pääntuet ja turvavöiden voimanrajoittimet. Comfortin tilalle uudeksi perusmalliksi tuli Visia. Sen yläpuolella olivat Visia+, Acenta ja Tekna.[4]

Visia+:ssa oli perusvarustuksen lisäksi integroitu radio/CD-soitin ja manuaali-ilmastointi.[4]

Acentassa ja Teknassa puolestaan oli automaatti-ilmastointi ja viisituumainen ajotietokoneen näyttöruutu kojelaudan keskiosassa. Tekna oli myös lievästi urheilullinen; siinä oli 16 tuuman kevytmetallivanteet, takaspoileri (hatchback) ja sumuvalot. Kesän 2003 erikoismalli oli jälleen Sensation, jossa oli ilmastointi, kevytmetallivanteet ja radio/CD-soitin, joka oli nyt integroitu alkuperäislaite.[4]

Keväällä 2004 mallistoon lisättiin uudet Cool- ja Luxury-varustetasot. Cool-varusteluun kuului metalliväri, kevytmetallivanteet ja kromattu pakoputken pää. Cool+ sisälsi vielä ajotietokoneen, takaistuimen keskikyynärnojan, nahkaverhoillun ohjauspyörän, takaspoilerin (hatchback) ja sumuvalot. Luxuryssa oli Cool+:n lisäksi kojelaudan alumiinikoristeet, kromatut ovenkahvat, korinväriset kylkilistat ja sähköikkunat myös takana. Samana kesänä tulivat myös uudet 2,2-litraiset yhteispaineruiskutteiset dieselmoottorit teholtaan 112 ja 136 hevosvoimaa. Mallivuodelle 2006 Almera-mallistoon jäivät vain 1,5-litraiset Visia ja Acenta. Visiaan lisättiin radio/CD-soitin vakioksi.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nissan Almera 1999 Euro NCAP. Viitattu 28.6.2015. (englanniksi)
  2. Toyota Corolla 1998 Euro NCAP. Viitattu 28.6.2015. (englanniksi)
  3. Tutustumisajossa Nissan Almera 1.8 SportDeck Sport Helsingin Sanomat. 13.5.2000. Viitattu 27.7.2015.
  4. a b c d e f g h i j k l Autoesittely Nissan Almera 2000–2007 Ajovalo.net. Viitattu 28.6.2015.
  5. Nissan Almera 2001 Euro NCAP. Viitattu 28.6.2015. (englanniksi)
  6. Pistokoeajo: Nissan Almera 1,5 Comfort 5D (2000–2007) Tekniikan Maailma. 30.5.2007. Viitattu 27.7.2015.
  7. Almera 2001 – ulkovärit ja sisustusvaihtoehdot Ajovalo.net. Viitattu 28.6.2015.
  8. Almera 2005 – ulkovärit Ajovalo.net. Viitattu 28.6.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]