Niskavuori (elokuva)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Niskavuori
DVD-julkaisun kansi
DVD-julkaisun kansi
Ohjaaja Matti Kassila
Käsikirjoittaja Matti Kassila
Tuottaja Kaj Holmberg
Säveltäjä Rauno Lehtinen
Kuvaaja Pertti Mutanen
Leikkaaja Tepi Salokari
Pääosat Rauni Luoma
Esko Salminen
Maija-Liisa Márton
Satu Silvo
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Skandia-Filmi
Ensi-ilta 21. joulukuuta 1984
Kesto 115 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Niskavuori on Matti Kassilan ohjaama suomalainen draamaelokuva vuodelta 1984. Käsikirjoituksen elokuvaan laati Kassila Hella Wuolijoen näytelmien Niskavuoren naiset ja Niskavuoren leipä pohjalta. 1930-luvun Hämeeseen sijoittuvassa tarinassa ihmisten kohtaloita kuljettavat toisaalta suvun odotukset, toisaalta yhteiskunnalliset jännitteet.[1] Elokuva oli Kassilalle eräänlainen juhlaelokuva: hänen esikoisohjauksestaan tuli kuluneeksi 35 vuotta, elokuva oli hänen 30. ohjaustyönsä ja hän täytti 60 vuotta tammikuussa 1984.[2][3] Niskavuoren näyttelijöistä saivat Jussi-palkinnon Rauni Luoma parhaasta naispääosasta ja Maija-Liisa Márton parhaasta naissivuosasta.[1] Yleisradio Oy julkaisi elokuvan DVD:nä vuonna 2013.[4]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Rauni Luoma  … Loviisa, Niskavuoren vanha emäntä  
 Esko Salminen  … Aarne Niskavuori  
 Maija-Liisa Márton  … Martta Niskavuori  
 Satu Silvo  … Ilona Ahlgren  

Sivuosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Paula Siimes  … Anna-Liisa Niskavuori  
 Esa Saario  … Kaarlo Niskavuori  
 Ismo Kallio  … Matti Niskavuori  
 Elina Pohjanpää  … Saima Niskavuori  
 Tuomas Mattila  … Simolan isäntä  
 Eila Pehkonen  … Sandra Marjanen  
 Elina Hoffrén  … Serafina Marjanen  
 Ulla-Sisko Tamminen  … Salli (sisäkkö)  
 Seppo Kolehmainen  … opettaja Vainio  
 Pentti Marttinen  … rovasti  
 Helen Elde  … ruustinna  
 Esko Roine  … apteekkari  
 Aarno Sulkanen  … pehtoori  
 Martin Kurten  … tohtori Warelius  
 Esko Nikkari  … Nikulan isäntä  
 Rauha Puntti  … Nikulan emäntä  
 Matti Tuominen  … Marttilan isäntä  
 Salme Karppinen  … Marttilan emäntä  
 Keijo Lindroos  … Nieminen  
 Pekka Valkeejärvi  … poika-Nieminen  

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Synopsis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan tarina perustuu näytelmiin Niskavuoren naiset ja Niskavuoren leipä. Hämäläiskylään saapuu nuori kansakoulunopettaja Ilona. Hän ja avioliittoonsa turhautunut Niskavuoren isäntä Aarne rakastuvat toisiinsa. Suhteesta tulee julkinen salaisuus. Aarnen vaimo Martta, joka omistaa puolet Niskavuoresta, haluaa viimeiseen asti pitää kiinni miehestään. Niskavuoren matriarkalle Loviisalle tärkeintä on suvun maine ja kunnia. Aarne ehdottaa tilan jakamista, jolloin Martta saataisiin ostettua pois Niskavuorelta. Loviisa ei hyväksy moista ratkaisua. Entiseen elämäänsä kyllästynyt Aarne päättää lähteä Ilonan mukana Helsinkiin. Päätös on järkytys paitsi Martalle, myös Loviisalle, joka ei uskonut Aarnen ja Ilonan suhteen kestävyyteen. Loviisa ja Martta jäävät emännöimään Niskavuorta. Viiden vuoden päästä Aarne palaa Niskavuorelle Loviisan pyynnöstä. Mahtitilan kohtaloa aletaan setviä koko suvun voimin. Loppuratkaisussa Ilona päätyy osittain vastentahtoisesti Niskavuoren uudeksi emännäksi.

Erot aiempiin Niskavuori-filmatisointeihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kassilan Niskavuoressa juonen kulkua on tiivistetty aiempiin Niskavuori-elokuviin verrattuna, etenkin Niskavuoren leipä -näytelmän osalta. Tehdyt muutokset ovat kuitenkin vähäisiä. Niskavuoressa korostetaan poliittisia vastakkaisuuksia rohkeammin kuin näytelmien varhaisemmissa filmatisoinneissa. Toisen maailmansodan uhka on Niskavuoren jälkipuoliskossa näkyvämmin esillä kuin vuoden 1954 Niskavuoren Aarnessa, joka on Niskavuoren leivän ensimmäinen filmatisointi. Pintapuolisia eroja on muun muassa esineissä, joista Loviisa huomaa jonkun vierailleen öiseen aikaan Ilona Ahlgrenin luona. Niskavuoren naisten osuus elokuvasta on noin 74 minuuttia. Niskavuoren leivän osuus on 41 minuuttia. Näytelmien välisessä siirtymässä hypätään ajassa viitisen vuotta eteenpäin ja vuodenaika vaihtuu sydäntalvesta kesäksi.

Ennakkojulkisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Kun yhdistetään Niskavuoren naiset ja Niskavuoren leipä nähdään selvästi, miten Suomi muuttui [19]30-luvulla. Agraari-Suomi alkoi muuttua teolliseksi, kansallinen Suomi sosiaaliseksi, autoritäärinen demokraattiseksi. Tällä hetkellä lienemme yhtä suurten muutosten alussa.”

– Elokuvan ohjaaja Matti Kassila lehdistötiedotteessa 2. maaliskuuta 1984[5]

Niskavuori sai runsaasti ennakkojulkisuutta. Elokuvan tuottajat viittasivat kansakunnan yhteiseen menneisyyteen. Lisäksi Niskavuori haluttiin assosioida suomalaisen elokuvan kultakauteen, 1930- ja 1940-lukuihin. Myös särkkäläistä retoriikkaa käytettiin, kun puhuttiin "kansallisesta elokuvasta". Niskavuoren mainosjulisteessa pääpaino on perheellä - tosin ei elokuvan alun Martta–Aarne-akselille perustuvalla ydinperheellä. Julisteessa poseeraavat Loviisa, Aarne ja Ilona perinteisessä perhekuvassa. Värit ovat hillityt ja kaikki katsovat suoraan kameraan.[5]

Yleisradion vuonna 2013 julkaisemassa Niskavuori-DVD:n kannessa on käytetty eroottissävytteistä kuvaa, jossa Aarne painautuu Ilonan povea vasten silmät suljettuina. Ilonan käsi hyväilee Aarnen hiuksia, hänen sormenpäänsä vaeltavat miehen ohimolla. Kuva on kohtauksesta, jossa Aarne joutuu lähtemään talviyön syliin Ilonan lakanoiden välistä. Taustana on kesäistä maalaismaisemaa viljoineen ja puineen. Niskavuoren ennakkomainosten iskulauseissa puhuteltiin potentiaalista katsojaa yksikön toisessa persoonassa: "Täällä olet syntynyt ja tänne kuulut". Toinen teema oli yhteisöllisyys ja suomalainen kulttuuriperintö: "Niskavuori - pala kotimaamme historiaa".[6]

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kriitikot käsittelivät Niskavuorta "suomalaiskansallisena mytologiana". 1980-luvun nykyisyyttä verrattiin menneisyyteen, osa kriitikoista repi suomalaisten talonpoikaiset juuret näkyville. Puolen vuosisadan takainen menneisyys asetettiin vastakkain 1980-luvun kanssa. Menneisyydessä nähtiin paitsi agraarikulttuuri, myös "yhteisöllisyys" ja "aitous", joita tosin varjosti "ahdasmielisyys". 1980-luku edusti oman aikansa kriitikoille "arvottomuutta" ja "tyhjyyttä".[6] Eräät arvioijat pitivät teosta melko turhana uudelleenlämmityksenä vailla omaperäistä tulkintaa. Niskavuoren dialogin vanhanaikaisuuttakin kavahdettiin ja teosta pidettiin turhan perinteisenä.[7] Toisia kriitikoita teoksen vanhanaikaisuus viehätti. Elokuvaa luonnehdittiin "hyvinhoidetuksi museoksi", jossa kaikki olennainen on oikealla paikallaan.[8] Niskavuoren kuvallista ilmaisua pidettiin tyypillisen 1980-lukulaisena: kellertävää sivuvaloa, pitkää optiikkaa ja zoomauksia. Lavastus sai kiitosta yksityiskohtien tarkkuudesta ja näyttävistä miljöistä.[9]

Heinäkuun 1992 televisioesityksen yhteydessä Katso-lehden kriitikko Antti Lindqvist kutsui elokuvaa pirttidraamaksi, jonka kantaviksi voimiksi osoittautuvat "Wuolijoen selkeiden vastavoimien varaan rakentama dramaturgia" sekä "Rauni Luoman yhtä aikaa herkkä ja luja roolisuoritus". Lindqvist tuo esiin dialogin vanhahtavan mahtipontisuuden ja ulkokuvien niukkuuden. Hyvinä puolina hän mainitsee eräät vahvatunnelmaiset jaksot.[10]

Pääosasuorituksia on kiitetty muidenkin kuin Jussilla palkittujen osalta. Esko Salmisen roolisuoritus on erään kriitikon mukaan "lämpimän luja", Satu Silvon "luonnonraikas".[1]

Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvun puolivälissä Wuolijoen Niskavuori-näytelmistä oli tullut muoti-ilmiö. Niitä esitettiin teattereissa kautta Suomen, ja osa produktioista sai jopa kansallista huomiota. Wuolijoen syntymästä tuli kuluneeksi sata vuotta, hänen elämäntarinastaan tehtiin muun muassa baletti nimeltään Tulilintu ja hänen muistelmansa julkaistiin uusintapainoksena.[8] Vuonna 1987 Yleisradio valmisti kaksi Niskavuori-aiheista televisioelokuvaa.

Kassilan Niskavuori toistaa perinteistä Niskavuori-kuvastoa viljapelloilla kulkevine isäntineen, piikoineen, puhelinkeskusneiteineen, kahvitteluineen ja rovasteineen. Elokuvan alussa ollaan heinäpellolla, kuten Loviisassa (1946) ja Niskavuoren Aarnessa (1954). Kertaustyylistä kerrontaa käytettiin myös elokuvan still-kuvissa.[11]

Niskavuoren yleisömenestys oli suhteellisen hyvä, noin 147 000 katsojaa.[12]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Niskavuori, käsittelee Niskavuori-kokonaisuutta ja sisältää luettelon näytelmistä ja niiden elokuva-adaptaatioista

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 4.10.2011, sivu D 7
  2. Suomen kansallisfilmografia 9, artikkeli "Niskavuori", kappale "Huomautukset"
  3. http://www.elonet.fi/name/he25i8/
  4. http://yleshop.yle.fi/PublishedService?file=page&pageID=9&itemcode=8405093
  5. a b Suomen kansallisfilmografia 9, s. 405
  6. a b Suomen kansallisfilmografia 9, s. 406
  7. Suomen kansallisfilmografia 9, s. 407 ja 408
  8. a b Suomen kansallisfilmografia 9, s. 410
  9. Suomen kansallisfilmografia 9, s. 409
  10. Katso-lehti, heinäkuussa 1992
  11. Suomen kansallisfilmografia 9, s. 409
  12. Suomen kansallisfilmografia 9, artikkeli Niskavuori