Nina Bang

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nina Bang 1927

Nina Henriette Wendeline Bang (o.s. Ellinger, 6. lokakuuta 186625. maaliskuuta 1928) oli tanskalainen sosiaalidemokraattinen poliitikko ja historioitsija.

Bang oli Tanskan ensimmäinen naisministeri ja aikansa harvoja akateemisen oppiarvon suorittaneita tanskalaisnaisia. Hän oli marxisti ja innokas sosiaalidemokraatti mutta suhtautui ristiriitaisesti naisasialiikkeeseen, eikä häntä voi pitää feministinä.

Bangin vanhemmat olivat saksalaisia maahanmuuttajia. Hän oli perheensä yhdeksästä lapsesta seitsemäs. Perheen äiti kuoli Bangin ollessa lapsi. Vaikka perheen taloudellinen tilanne oli tiukka, Bang pääsi opiskelemaan historiaa Kööpenhaminan yliopistoon, josta hän valmistui vuonna 1894. Hän avioitui Gustav Bangin kanssa 1895.

Nina ja Gustav Bang kirjoittivat vuonna 1892 Tanskan historiateoksen Lærebog i Danmarks Historie. Nina Bang aloitti 1900-luvun alussa lähdeteossarjan toimittamisen Juutinrauman tullikamarin rekistereistä (Tabeller over skibsfart og vaeretransport gennem Oeresund 1497-1783). Hänen toimittamansa kahden ensimmäisen osan jälkeen historioitsija Knud Kurst jatkoi työtä. Tästä teossarjasta muodostui uuden ajan alun taloushistorian alalla eräs tärkeimmistä toimitetuista lähteistä. Yhteensä lähdeteoksia julkaistiin seitsemän vuosien 1906-1953 välisenä aikana ja ne ovat muodostaneet tärkeän pohjan Itämeren ja Euroopan taloushistorian tutkimukselle vielä 2000-luvun alussa ennen rekisteriaineiston digitalisointia.

Vuonna 1895 Nina ja Gustav Bang liittyivät sosiaalidemokraattiseen puolueeseen, mikä ei ollut tuolloin tavallista akateemiselle perheelle. Poliittinen kiinnostus johti siihen, että Nina Bang aloitti vuonna 1898 toimittajana Social-Demokraten-lehdessä. Hänet valittiin vuonna 1903 Tanskan sosiaalidemokraattisen puolueen puoluehallitukseen, jossa hän oli ainoa nainen vuoteen 1918, vuonna 1913 Kööpenhaminan kunnanvaltuustoon ja vuonna 1918 Tanskan parlamentin (Folketinget) ylähuoneeseen (Landstinget).

Poliitikkona Bang oli mukana vaikuttamassa naisten asemaan ja ajoi voimakkaasti muun muassa naisten äänioikeutta. Hän ei kuitenkaan nähnyt naisasiaa erillisenä kysymyksenä vaan ainoastaan yhtenä osana luokka- tai tasa-arvotaistelua. Niinpä hän muun muassa vastusti erillisten naisjärjestöjen perustamista ja kannatti naisten yötyökieltoa.

Kun Tanskan sosiaalidemokraatit muodostivat ensimmäisen hallituksensa 1924, Bang valittiin opetusministeriksi, ja hän oli Pohjoismaiden ensimmäinen naisministeri.[1] Opetusministerinä Bangin tavoitteena oli Tanskan ja opettajakoulutuksen parantaminen ja koulujärjestelmän tasa-arvoistaminen niin, että kaikilla olisi mahdollisuus samaan peruskoulutukseen (folkens skole, vertaa peruskoulu). Bangin ajamat muutokset kohtasivat kuitenkin voimakasta vastarintaa, eikä niistä mennyt läpi yksikään merkittävä.

Bang sairastui ministerikautensa loppuaikoina vakavasti. Siitä huolimatta hän asettui ehdolle, ja hänet valittiin uudestaan Landstingetin jäseneksi vuoden 1926 vaaleissa. Sairautensa takia hän ei kuitenkaan juuri jaksanut osallistua parlamenttityöskentelyyn. Hän kuoli 61-vuotiaana vuonna 1928.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 664. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.