Nils Kjær

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nils Kjær
Henrik Lundin maalaama muotokuva Nils Kjæristä.
Henrik Lundin maalaama muotokuva Nils Kjæristä.
Henkilötiedot
Syntynyt11. syyskuuta 1870
Holmestrand, Vestfold, Norja
Kuollut9. helmikuuta 1924 (53 vuotta)
Son, Akershus, Norja
Kansalaisuus norjalainen
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkielinorja
Tuotannon kielinorja
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Nils Kjær (11. syyskuuta 1870 Holmestrand, Vestfold, Norja9. helmikuuta 1924 Son, Akershus, Norja) oli norjalainen näytelmäkirjailija, novellisti, esseisti, kirjallisuuskriitikko ja teatterikriitikko.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Se joka eksyy, löytää uuden tien.

Kjærin vanhemmat olivat Nils Henrik Kjær ja Christine Smestad. Hänen puolisonsa oli kääntäjä ja opettaja Fredrikke Margrete ("Maggen") Dons vuodesta 1896.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kjær suoritti examen artiumin 1890 ja opiskeli Oslon yliopistossa 1890–1892.[1] Hänen esikoisteoksensa oli Essays; fremmede forfattere (1895), kokoelma Dagbladetissa ja Kringsjaassa ilmestyneitä esseitä.[2] Hänen ensimmäinen näytelmänsä oli tragedia Regnskabets dag vuodelta 1902. Satiirista komediaa Det lykkelige valg vuodelta 1913 esitettiin menestyksekkäästi monilla Pohjoismaiden näyttämöillä.[2] Oslossa Kansallisteatterissa sen ensi-ilta oli 29. tammikuuta 1914, ja sen tuotti Gustav Thomassen. Päärooleissa näyttelivät Johanne Dybwad "Laviniana" ja David Knudsen poliitikko "Celiuksena".

Kjær julkaisi Ludvig Holbergin komediat 1898.[1] Kokoelmaan Det evige Savn (1907) sisältyy kaksi novellia.[2]

Kjær kirjoitti matkakirjeitä ja osallistui julkisiin keskusteluihin sekä laati kirjallisuus- ja teatterikatsauksia. Hänen artikkeleitaan ilmestyi sanomalehdissä Morgenbladet ja Verdens Gang. Hän oli Aftenpostenin teatterikriitikko 1909–1921 ja kirjoitti Tidens Tegniin vuodesta 1922.[2]

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Kjærin näkemykset kallistuivat oikealle, ja hän arvosti Mussolinia ja ilmaisi myös antisemitistisiä näkemyksiä.[1]

Kjær on älyllinen, terävä analysoija, kielenkäyttäjänä mainio, ja hänen sanontansa on pirteää ja iskevää.[3] Aikakauslehti Samtidenin muistokirjoituksessa vuonna 1924 Sigurd Hoel luonnehtii Kjæriä pikemminkinkin kriittiseksi ja analyyttiseksi kuin luovaksi. Kjærin lahjakkuus ilmeni enemmän pilkantekona kuin innostuksena.[1]

Onnellinen vaali saa vuonna 1914 laimean arvion Aleksi Kuutilta Suomen Kansallisteatterin syyskauden katsauksessa: "Kappale sinänsä on mielenkiintoinen ja älykkäästi kokoonpantu – – ansioista huolimatta tuntuu kappale kuitenkin jossakin määrin teennäiseltä ja ehdottomasti pitkäveteiseltä."[4]

Mimosan kotiintulon ensi-ilta oli Kansallisteatterissa syyskuussa 1918. Rafael Forsmanin mukaan aihe oli vähäpätöinen mutta sen kuittasivat "teknillinen taituruus, repliikkien henkevä leikittely, paradoksit ja ennen kaikkea näyttelijöille osotettu tilaisuus luonnekuvien esittämiseen".[5]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kritiikki
  • Fremmede forfattere, 1895
  • Boger og billeder, 1898
  • I forbigaaende, 1903
  • Smaa epistler, 1908
  • Nye Epistler, 1912
  • Svundne Somre, 1920
  • Siste epistler, 1924
  • Ukjente epistler, 1995
Näytelmät
  • Regnskabets dag, 1902
  • Mimosas hjemkomst, 1907
  • Det lykkelige valg, 1913
  • For træet er der haab, 1917

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuvia ja esseitä, suom. Yrjö Koskelainen. Helsinki: Lilius & Hertzberg, 1910.
  • Tilinteon päivä: kolminäytöksinen näytelmä (Regnskabets dag), suom. Yrjö Koskelainen. Helsinki: Lilius & Hertzberg, 1910
  • Onnellinen vaali (Det lykkelige valg), esitetty Kansallisteatterissa 1914
  • Mimoosan kotiintulo (Mimosas hjemkomst), esitetty Kansallisteatterissa 1918

Näytteitä Kjærin suomennetusta tuotannosta on antologiassa Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja, WSOY 1930

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Christopher Hals Gylseth: Nils Kjær, Norsk biografisk leksikon 13.2.2009, viitattu 1.2.2018
  2. a b c d Morten Moi: Nils Kjær, Store norske leksikon 15.2.2009, viitattu 1.2.2018
  3. Kjær, Nils, Tietosanakirja osa 4, palsta 1077, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1911
  4. Aleksi Kuutti, Teatterikatsaus, Aika 1914: 9 s. 338
  5. Rafael Forsman, Teatterikatsaus, Aika 1918: 11-12 s. 344–345

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nils Kjær: Katkelmia Florensista, Valvoja, 1908, s. 268-281