Nils Kjær

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nils Kjær
Henrik Lundin maalaama muotokuva Nils Kjæristä.
Henrik Lundin maalaama muotokuva Nils Kjæristä.
Henkilötiedot
Syntynyt 11. syyskuuta 1870
Holmestrand, Vestfold, Norja
Kuollut 9. helmikuuta 1924 (53 vuotta)
Son, Akershus, Norja
Kansalaisuus norjalainen
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkieli norja
Tuotannon kieli norja
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Nils Kjær (11. syyskuuta 1870 Holmestrand, Vestfold, Norja9. helmikuuta 1924 Son, Akershus, Norja) oli norjalainen näytelmäkirjailija, novellisti, esseisti, kirjallisuuskriitikko ja teatterikriitikko.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Se joka eksyy, löytää uuden tien.

Kjærin vanhemmat olivat Nils Henrik Kjær ja Christine Smestad. Hänen puolisonsa oli kääntäjä ja opettaja Fredrikke Margrete ("Maggen") Dons vuodesta 1896.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kjær suoritti examen artiumin 1890 ja opiskeli Oslon yliopistossa 1890–1892.[1] Hänen esikoisteoksensa oli Essays; fremmede forfattere (1895), kokoelma Dagbladetissa ja Kringsjaassa ilmestyneitä esseitä.[2] Hänen ensimmäinen näytelmänsä oli tragedia Regnskabets dag vuodelta 1902. Satiirista komediaa Det lykkelige valg vuodelta 1913 esitettiin menestyksekkäästi monilla Pohjoismaiden näyttämöillä.[2] Oslossa Kansallisteatterissa sen ensi-ilta oli 29. tammikuuta 1914, ja sen tuotti Gustav Thomassen, ja päärooleissa näyttelivät Johanne Dybwad "Laviniana" ja David Knudsen poliitikko "Celiuksena".

Kjær julkaisi Ludvig Holbergin komediat 1898.[1] Kokoelmaan Det evige Savn (1907) sisältyy kaksi novellia.[2]

Kjær kirjoitti matkakirjeitä ja osallistui julkisiin keskusteluihin sekä laati kirjallisuus- ja teatterikatsauksia. Hänen artikkeleitaan ilmestyi sanomalehdissä Morgenbladet ja Verdens Gang. Hän oli Aftenpostenin teatterikriitikko 1909–1921 ja kirjoitti Tidens Tegniin vuodesta 1922.[2]

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Kjærin näkemykset kallistuivat oikealle, ja hän arvosti Mussolinia ja ilmaisi myös antisemitistisiä näkemyksiä.[1]

Aikakauslehti Samtidenin muistokirjoituksessa vuonna 1924 Sigurd Hoel luonnehtii Kjæriä pikemminkinkin kriittiseksi ja analyyttiseksi kuin luovaksi. Kjærin lahjakkuus ilmeni enemään pilkantekona kuin innostuksena.[1]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuvia ja esseitä, suom. Yrjö Koskelainen. Helsinki: Lilius & Hertzberg, 1910.
  • Tilinteon päivä : kolminäytöksinen näytelmä, suom. Yrjö Koskelainen. Helsinki: Lilius & Hertzberg, 1910

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Christopher Hals Gylseth: Nils Kjær, Norsk biografisk leksikon 13.2.2009, viitattu 1.2.2018
  2. a b c d Morten Moi: Nils Kjær, Store norske leksikon 15.2.2009, viitattu 1.2.2018

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nils Kjær: Katkelmia Florensista, Valvoja, 1908, s. 268-281