Nikolaus Rungius

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rungiuksen leposija on Simson-patsaan takana, missä sen luukut ovat auki.

Nicolaus Matthiae Rungius (aikalaislähteissä myös Ryngius tai Ryngen; n. 1560 Loimaa1629 Kemin pitäjä) oli Kemin pitäjän kirkkoherra, jonka on tehnyt tunnetuksi hänen muumioitunut ruumiinsa Pyhän Mikaelin kirkossa Keminmaassa.[1]

Rungius oli kotoisin Loimaalta Ryngön ratsutilalta, josta juontui hänen käyttämänsä nimi Ryngius (sittemmin vakiintunut muotoon Rungius). Hän toimi ensin Uudenkaarlepyyn ja vuodesta 1600 alkaen Kemin kirkkopitäjän kappalaisena. Hän meni naimisiin Kemin kirkkoherra Simon Ruuthin tyttären Helenan kanssa ja siirtyi appensa jälkeen itse kirkkoherraksi. Kirkkoherrana hän hoiti myös koko Kemin Lapin asioita, mutta ei elinaikanaan ollut tiettävästi tavallisesta poikkeava saarnamies.[1] Rungius palveli kirkkoherrana muun muassa kolmikymmenvuotisen sodan aikana ja kuoli vuonna 1629. Hänet haudattiin ajan tavan mukaan kirkon lattian alle.[2]

Rungiuksen maine alkoi kasvaa sen jälkeen, kun hänen mädäntymätön ja muumioitunut ruumiinsa löydettiin kirkon lattian alta isonvihan jälkeen 1700-luvun alussa. Tällöin alkoivat elää tarinat hänen väkevistä sanoistaan ja ihmeteoistaan. Hänen ympärilleen muodostui pyhimysmäinen legenda ja ruumiin luo tehtiin suoranaisia pyhiinvaellusmatkoja. Rungiuksen väitettiin eläessään sanoneen: ”Elleivät sanani ole totta, ruumiini mätänee, mutta jos ne ovat totta, se ei koskaan mätäne.”[1] Ensimmäinen merkintä Rungiuksen arkun uusimisesta on tehty 75 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.[3] 2000-luvulle tultaessa hän lepää jo viidennessä, lasikansisessa arkussa.[4]

Rungiuksen ruumis on erikoisuus sikäli, että sitä ei ole ihmisvoimin suojattu mädäntymiseltä, vaan ruumis on kuivunut kirkon lattian alla. Kirkkoherran ruumis on yhä Keminmaan vanhassa kirkossa alttarin ja sakariston välisen lattianosan alla ja se on suojattu lasilla. Vierailijat voivat nähdä muumion kesäaikana kun kirkko on avoinna. Kalmoa ei saa kuvata.[5]

Vielä ainakin vuonna 1875 ruumiilla oli tallella kaksi kättä, mutta toinen on myöhemmin kadonnut. Se on ilmeisesti varastettu pyhäinjäännökseksi.[1][6]

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2011 muumio kuvattiin Oulun yliopistollisen sairaalan CT-laitteella. [3] Kuvista huomattiin, että ruumiilta puuttuu kuusi ensimmäistä kaulanikamaa, joten pää on jossain vaiheessa irronnut ja asetettu takaisin paikoilleen ilman puuttuvaa kaularankaa. Tutkimuksista pääteltiin, että Rungius oli aikalaisekseen varsin suurikokoinen mies ja huomattavasti aikalaisiaan pidempi. Haudatessa vatsan päälle asetettu ja muumioitumisen edetessä siihen asentoon kuivunut käsi osoittaa hänellä olleen varsin muhkean vatsan (tai mätänemiskaasut ovat turvottaneet ruumista).[3]

Rungiuksen kuolinsyy oli mahdollisesti selkärangassa havaitun tulehduksen aiheuttama verenmyrkytys. Rungiuksella havaittiin merkkejä munuaiskivistä ja tuberkuloosin aiheuttamia kalkkeutumia keuhkoissa. Selkärangan nikamien yhteenluutuminen on aiheuttanut liikkumisvaikeuksia.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Jouko Vahtola: Rungius, Nicolaus (noin 1560 - 1629) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 16.9.1997. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. http://keminmaa.seurakunta.net/?sid=58
  3. a b c d Sirpa Niinimäki et al: Rungiuksen muumion osteoantropologinen tutkimus Viitattu 15.12.2014.
  4. Arkut lahoavat, kirkkoherra Rungius ei Yle.fi 12.7.2014
  5. "Kirkkoneuvoston päätöksellä muumion kuvaaminen on tosin nykyään kielletty." (Kaleva, 7.12.2010.)
  6. Biografiakeskus: Rungius, Nicolaus Matthiae (noin 1560 - 1629)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]